United States or Comoros ? Vote for the TOP Country of the Week !
Sinä talvena olinkin erittäin innostunut luistin urheiluun. Tiesin vallan hyvin, että kohteliaitten herrain pitää, kun naiset luistinradalla sattuvat kaatumaan, heti rientää heidän avukseen, tehdä nöyrä kumarrus, esittää itsensä ja sitten luistella heidän kanssaan. Tällaisen tapauksen varaan heitin minä kaiken toivoni. Päiviä kului, ennen kun sain siihen tilaisuutta.
Huomattiinpa sentään, että kreivin Tervehtelytapa menness' oli Toista kuin sen tulless', että näytti Kumarrus nyt niinkuin todemmalta, Että kasvot ilmaisi ja ryhti Hiukemmin kuin äsken ylpeyttä, Että silmäns' oven suulla vielä Lämpimästi mieltyin osui Jennyyn. Päivä päättyi, niin myös huomispäivä.
Hän ei enempää osoittanut mitään viittausta ihmeellisestä lahjastansa; nyökkäsi ainoasti kaikille ja jokaiselle, jolla oli jotakin juteltavaa. Hänen päänsä kumarrus ja silmäpeittonsa merkitsivät kaikki, hänen itse mielestänsä kumminkin, että mitä te taitaisitte jutella minulle, sen olen minä nähnyt ja tietänyt ennen, ja mikään ei tästä kaikesta kummastuta minua.
Vaan sinä, harvapuheinen sanansaattajani, voit toimittaa asiani sitä urkkimatta tahi ymmärtämättä; sinulle on kuulla sama kuin totella". Kumarrus ja polvien notkistus oli nubialaisen sovelias vastaus näihin arveluihin. "Vaan nyt toiseen asiaan", sanoi kuningas äkkiä ja odottamatta. "Oletko jo nähnyt Edith Plantagenet'ä?"
"En ymmärrä, minne mieheni on joutunut", rouva Linde huoahti: "Soitapas meille hiukka, niinkauvan kun odotamme, Henrietta, tahi ehkäpä te, neiti Schwalbe! Herra Bruhn tietysti on soitannon suosija." "Olen kyllä, mutta minulla on suuret vaatimukset", hän lausui sen suoralla, mutta kuitenkin kohtelijaalla tavallaan; kumarrus ja kasvojenkuvaus lievensivät hänen sanoistaan niiden pistäväisyyttä.
HAMLET. Horatio, sin' olet kelpo mies, Sun vertaistas en ole löynnyt toista. HORATIO. Oi, prinssi hyvä, HAMLET. Min' en imartele; Mit' ylennystä toivoisin ma sulta, Jonk' ainoa on tulo hilpeytesi. Mill' elannon ja vaatteet vaivoin hankit? Miks köyhää mairisin? Ei, nuoleskelkoon Makea kieli tyhmää koreutta, Ja norjiks käykööt polven saranat, Miss' auttaa kumarrus.
Hän varmaan kysyy, Miks häneen katsotaan niin karsaasti; Ja silloin hälle tylyytenne lääkkeeks Ja ylpeytensä rohdoks annan ivaa, Jot' oikein mielihalulla hän särpää. Se tekee hyvää. Ylpeys ylpeyttä, Näet, peilinänsä käyttää. Kerskan rasvaa On kumarrus, siit' ylläisyys vain kasvaa. AGAMEMNON. Niin teemme, niinkuin neuvot: vierautta Ohitse kulkiessa osoitamme.
Mut välipä tällä, Buyck, ann' lauveta vaan! Kas nyt, pilkkakirves siellä, kumarrus kunniaksi! Yks! Kaks! Kolme! Neljä! SOEST. Neljänteen? Olkoon menneeksi! KAIKKI. Eläköön kuningas! Eläköön, eläköön! BUYCK. Suuri kiitos, hyvät herrat! Olisi mestarissa jo liikaa. Kiitän kunniasta! JETTER. Siitä saatte itseänne kiittää. Ruysum, friislantilainen, raajarikko sotavanhus ja kuuro.
Ja veri se pilkattu, lyöty, se tallattu tomuhun, nyt hyminä suurena hyrskyi: Herra, suojaa maatani mun! Herra, suojaa kansoa Suomen, sen lakeja, lauluja sen! Herra, suojaa sen äitien kieltä ja mieltä sen lapsien! On orjuus kauhea vieras, se ei tule yksinään, sen jäljissä käy petos, vilppi selän köyryys ja kumarrus pään.
Ken teist' ei vapise, kun minuun katsoo? Kumarrus nöyrä valtiaalle, taikka Vaviskaa valtaheittoa, te luopiot! Haa! maire konna, älä käänny pois! GLOSTER. Miks silmissäni väikyt, noita ryytty? MARGAREETA. Ma sulle kertaan kaikki pillatyösi: Sen totta teenkin, ennen kuin sun päästän. GLOSTER. Maanpakoon surman uhall' olet pantu.