Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. kesäkuuta 2025
Sikke-muori ihaili sen koreutta ja kyseli hintaa, mutta ennenkuin Anni sai kaikki esiliinaa koskevat seikat selitetyksi, kysäsi Jeriko saisiko hänkin arvoituksen sanoa. "Sano vaan", tuumaili Sikke-muori pilkallisesti, "sano vaan, niin saadaan nähdä, voipiko vaihdokas vanhan ämmän ongelmoissa voittaa".
Miehet saivat hetikohta ylleen kuluneita paitoja, kelvottomia punaisia lakkeja ynnä muuta koreutta, joihin puettuina he komeilivat äärettömällä pöyhkeydellä, vähääkään huomaamatta, kuinka paljon tuollaiset lisäkorut pilasivat heidän synnynnäistä ulkomuotoaan.
Hilja kiitti ja syleili kenraalinnaa, mutta vielä eivät kenraalinnan komeat lahjat saaneet häntä halveksimaan Paavon antamaa lahjaa, sillä tähän asti oli Paavon kasvatus enemmän vaikuttanut Hiljaan kuin hänen kasvattiäitinsä. Kenraalinna oli hyvänluontoinen ihminen. Hän ei ollut ylpeä, mutta turhamainen; koreutta ja kauneutta hän rakasti ylellisesti.
HAMLET. Horatio, sin' olet kelpo mies, Sun vertaistas en ole löynnyt toista. HORATIO. Oi, prinssi hyvä, HAMLET. Min' en imartele; Mit' ylennystä toivoisin ma sulta, Jonk' ainoa on tulo hilpeytesi. Mill' elannon ja vaatteet vaivoin hankit? Miks köyhää mairisin? Ei, nuoleskelkoon Makea kieli tyhmää koreutta, Ja norjiks käykööt polven saranat, Miss' auttaa kumarrus.
Pari kaunis, ihan valmis, Käy nyt tanssihin kanssa; Ilotellen, riemutellen tanssikate nyt kaikki! Väki morsianta katsoo, Imehellä myös tahtoo Koreutta, kauneutta, kun on morsiamen päällä: Ruunu päässä, palmut käässä, Kulta rinnassa kiiltää, Hopiapaulat, ketjut, vaulat, hyvin kaunihit kaikki. Iloisesti nyt vieraat Kävelevät niinkun herrat, Hyvä ruoka, jalo juoma, joka hengelle valmis.
"Niin, hän oli pitkä pulska herra, tukka lyhyeksi leikattu niskasta ja käheröitty otsalta, ja minä ajattelin itsekseni: miltähän sinä juuri näytät kapteenin rinnalla sillä kas kapteeni ei rakasta koreutta nyt enempää kuin silloinkaan kun rouvansa eli; mutta muutamaa vuotta sitä ennen oli hän oikeen korea; mutta sitte hylkäsi hän kokonaan koreuden." "No ei hän suinkaan keikaile, Jumala nähköön.
Sin' olet valta-nainen; koreutta Jos lämminkin on puku, no niin, luonto Koreutta tuot' ei kaipaa, joka tuskin Sua lämmittää. Mut tosi tarve Taivas, Suo kärsimystä, kärsimyst' on tarvis! Jumalat, köyhä täss' on vanhus, jota Ikä, huolet painaa, kurja kaksin kerroin! Noit' isää vastaan te jos yllytitte, Oi, älkää niin mua hurmatko, ett' tyynnä Tuon kärsin! Jalo viha vimmatkoon mun!
Näin Toivonen puhui ja nuori äiti punastui hiljaisessa ihastuksessa, ja hänen silmiinsä tuli kyyneliä. Hän sanoi vaan: »Kuulinki minä yöllä usein kulkua ja vähää tohinaa siellä ulkona, enkä tiennyt mitä se oli.» Eikä hän malttanut olla sängyssä, mutta nousi ylös ja meni akkunalle, katsomaan sitä koreutta.
Ruhtinaalliseen palkkaan nähden, jonka Johannes maksoi hänelle, olisi senkin kokoaminen ollut tässä asemassa mahdollinen. Ei, eihän se ollut Liisan tapaista. Eihän Liisa ollut koskaan sellaisia ajatellut. Muuta hän oli vaatinut elämältä. Lihan himoa, silmäin pyyntiä, elämän koreutta, kaikkia kauniita ja säteileviä helmasyntejä. Ja saanut niitä, mutta ei koskaan niihin kyllästynyt.
Päivän Sana
Muut Etsivät