United States or Peru ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tällä kertaa ei lääkäri epäillyt mitä laatua tauti oli. "Vaarallinenko se on?" Juhon katseessa oli jotakin, joka vaati täyttä totuutta. "En kiellä " "Toivotonta?" "Ei suinkaan! Herra Bruhn", hän puhui hiljaa, "teidän täytyy säästää vaimoanne." Mutta Juho ei voinut muita ajatellakaan ei edes häntä, niin kokonaan olivat suru ja tuska hänen vallanneet.
Minä toivon, ett'ei kumpikaan tyttäristä niska-kiekuroineen ja laahaavine helmoineen millään tavalla sinua lumo. Sitten tapaat vielä siellä kivulloisen poika-raukan, kohtelijaan lannistetun isän, viisaan suunnittelevan äidin, joka visusti säästelee äyriänsä paitse silloin kun on kysymys hetaleista ja korukaluista. Hyi sentään!" Rouva Bruhn katsahti ylös. "Unohdat Marian."
Hän oli tuskin lausunut sanansa loppuun kun Juho jo seisoi ovella. "Hyvästi rouva Linde!" sanoi hän, "minä uskon Marian vielä vähäksi ajaksi teidän huostaanne. Sukulaiseni tohtori Bruhn on kyllä pyytänyt häntä luokseen, mutta Maria itse tahtoo mieluummin jäädä tänne, siksi kun tulen viemään häntä kotiin.
Maria makasi ummistunein silmin, mutta kun ovi aukesi ja pappi astui sisään, katsahti hän ylös, tunsi hänet ja tervehti. "Tahdotteko puhua minun kanssani, rouva Bruhn hyvä?" Juho tahtoi mennä, mutta Maria ei päästänyt hänen kättään. "Kiitoksia, ei tänään kiitoksia!" hän sulki silmänsä. Pappi näytti hämmästyneeltä, hetken kuluttua nousi hän poistuaksensa pois.
"Ei, mutta tunnenhan hänet hyvin." "On varsin kiitettävää, herra Bruhn, että te, joka seisotte aivan ulkopuolella seurakuntaa, noin kunnioitatte vaimonne tunteita. Se on todellakin kunnioitettavaa." "Aivan ulkopuolella seurakuntaa!" niin, sehän oli pelkkää totuutta, vaan kuitenkin tunsi hän itsensä niin peräti köyhäksi, sitä kuullessaan. Myöhemmin päivällä tuli tohtori.
"Kylläpä hän ymmärtää valikoida", ajatteli hän myöhemmin, kun hän, ruotiessaan kalaansa, piti jokaista silmällä. "Eikö neiti Lindenkin pidä näköalaa katseleman", kysyi Juho atrian jälkeen. "Tuskinpa enään on aikaa, enkä luule hänen siitä välittävänkään. Onko teillä rahkasoita herra Bruhn? Tämä suo on oiva aarreaitta. Mennäänpäs likemmältä katselemaan turvetta! Ei vaan liian likelle, lapset?
"Jos tahdotte ottaa hyväksenne, niin syökää päivällistä kanssamme huomenna, herra Bruhn! Tytöt voivat soitella vähän iltapäivällä ja sitten voidaan katsella niitä uusia puutarha-istutuksia." Niin päätettiinkin. Juho halusi päästä itsekseen. Mikä muutos nyt tapahtui hänen sielussaan? minkätähden menivät ajatukset aina samaa suuntaa, minkätähden hänestä elämä yht'äkkiä näytti niin valoisalta?
Ei, rouva Bruhn tuli yksin kotiin. Juho otti hattunsa ja meni ulos. Silmänsä hakivat jälkiä tiellä; eikä silmänräpäystäkään epäillyt, mitkä olivat Marian jäljet. Ei käynyt laatuun tänään mennä vieraisiin Saramäelle, mutta pian oli hänen sinne meneminen puhuakseen luvatuista aaluvista ja ulkomaalaisista kananmunista. Pelkkiä tekosyitä, arveli hän milt'ei häpeissänsä, mutta mitä tehdä?
Tohtori vilkutti silmiänsä naurettavasti, sanoen ett'ei hän uskalla. Rouva Bruhn hymyili. "Enkö aamulla pyytänyt sinua saattamaan ystävääsi Saramäelle?" "Niin, kyllähän sinun käy pyytäminen, sinun, joka itse jäät kotiin kehdon ääreen. Mikä suoja tuolloinen kehto sentään on kaikkea tukalaa vastaan, sen tietävät ainoastaan salaisuuteen perehtyneet. Olkoon menneeksi, Juho! tekaistaanpas se tuokiossa.
"Aatto lähetti minua hakemaan lohta, täti, mutta niinkuin tiedätte, on se häneltä kielletty." "Minkätähden siis tulet? luuletko minulle olevan mieluista antaa kieltävä vastaus? pyydän anteeksi, herra Bruhn, mutta eräiltä puuttuu todellakin niin täydellisesti järkeä, että peräti kadottaa malttinsa."