Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 12. lokakuuta 2025
Kuume on tauonnut. Sanoinhan että hän parantuisi." "Onko mahdollista? onko hän parempi." "Paljoa parempi, mutta voimat ovat tietysti peräti lopussa. Muutamat simpukat eivät olisi haitaksi, sekä munanruskuainen ja vähän viiniä. Muutaman päivän perästä, arvelemme, saatte työtä pyssyllennekin, herra Bruhn! Hyvää päivää, rouva Bruhn! Mitä tahdotte?
"Kiitos, saanko odottaa vähän? Juho joi aina pitkillä väliajoilla kahviaan tilkoittain. "Miten herra Bruhn vietti aamupäivänsä?" kysyi emäntä hymyillen, "oletteko yhtä innostunut kalastaja, kuin miehenikin? Minä jo näen ulkomuodostanne, ett'ei kalastaminen teitä miellytä.
"En ymmärrä, minne mieheni on joutunut", rouva Linde huoahti: "Soitapas meille hiukka, niinkauvan kun odotamme, Henrietta, tahi ehkäpä te, neiti Schwalbe! Herra Bruhn tietysti on soitannon suosija." "Olen kyllä, mutta minulla on suuret vaatimukset", hän lausui sen suoralla, mutta kuitenkin kohtelijaalla tavallaan; kumarrus ja kasvojenkuvaus lievensivät hänen sanoistaan niiden pistäväisyyttä.
"Niin, tervehdipäs sinä vaan, me toiset jätämme sen mieluummin tekemättä. Voi, tuollahan tulee uusi parvi, aivanhan ne painavat meitä seinää vastaan. Koettakaamme päästä pois täältä. Minulla on aikeena, pitäähän meidän edes vähäisen huvitteleiman, lähtäänpäs Metsikkölään käydäksemme vuorostamme everstin rouvan luona. Käykää seurakumppaniksemme, herra Bruhn!
Rouva Linde hymyili hyväksyen, "ensimmäisessä silmäyksessä oivaltaa ajatus ainoan oikean keinon tehtävänsä suorittamiseksi. Niin pitääkin oleman. Minun täytyy oikein saada keskustella kansanne, herra Bruhn, olen kuullut niin paljon puhuttavan teistä jo Rantamäestä, joka kuuluu olevan mallinmukainen tilus, jota valitettavasti ei läheskään käy sanominen Saramäestä.
Juho astuskeli hitaasti kotiapäin, ei hänen sielussaan enää ollut mitään epäilyksen varjoa; kuitenkin oli hän levoton: uskaltaisikohan hänkin toivoa. "Tyytyykö nyt herra Bruhn siihen että jäätte ilman päivällisettä?" kysyi rouva Linde seuraavana päivänä, viitaten äärin, vierin ruoilla peitettyyn aamiaispöytään. "Meillä on pitkä matka ajettavana, niin ett'ei iltapäivä riittäne.
Olisi perheelle varsin mieluista, jos tulisitte heidän luokseen. Vie sinä äyriäiset kotiin, Maria, ja valmista ne illaksi! emme viivy kauvan Metsikkölässä." "Minua vähän peloittaa mennä yksin tänään kotiin täti!" "Turhia, mieletön lapsi! vastahan kello on kuusi. No, herra Bruhn? "Pyydän anteeksi, rouva Linde, en mielelläni mene vieraisiin vieraitten seurassa."
Juho, joka ajatteli kahvisakkoja ja teenlehtiä, rypisteli silmäkulmiaan, vastatessaan: "Hyvä palkka ynnä hyvä kohtelu tuottaa hyvät työntekijät, se on minun kokemukseni." "Tulkaapas krokettisille meidän kanssamme, herra Bruhn!" huusivat nuoret tytöt, "jos äiti kerran alkaa tuota juttua palvelijoista, ei hän taukoa ennenkuin huomenna." "Kiitoksia, minä jään mieluisemmin tänne."
"On kyllä, mutta en istu mukavasti toimita minulle tänne korkea tuoli, Maria!" Hetken kuluttua tuli hän sitä kantaen. "Otin matkaviitan mukaani, Aatto!" Siinä oli äänen painoa! Hän laskeutui polvilleen ja levitti viitan. "Aivanhan tahdot minut tukehuttaa, jospa olisit pikemmin tuonut päivä-varjostimen. Suokaa anteeksi herra Bruhn, tämä on ikävää teidän kuulla." "Kipu on joka miehen isäntä."
Miehenne tarjoo viiniä, minä ehdotan lihalientä tai maitoa?" "Ehkäpä vähän viiniä, kiitoksia Juho, kiitoksia!" "Nyt täytyy teidän maata aivan hiljaa ja antaa ajatuksennekin levätä. Teillä on edesvastaus siitä, herra Bruhn!" "Tahtoisin niin mielelläni puhua kanssasi." "Saamme odottaa huomiseksi, Maria!" "Kuka on tuolla huoneessa? mielestäni," hän punastui.
Päivän Sana
Muut Etsivät