United States or Nicaragua ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mieleni rohkeni ja minä kerroin, alussa ujosti, vaan sitte itsekin huvitettuna, kunniarikkaasta esittelemisestäni ja siitä, miten hyvin harjoitettu kumarrus jäi piileskelemään polviini; kerroin vielä laulustani ja elämästäni, jonka vilpittömästi olin kertonut ruhtinattarelle.
Kreivi Lejonborgin lauselmaa seurasi syvä kumarrus, joka todellakin näkyi aiheutuneen sisäisestä tunteesta. Myöskin kreivi V. kumarsi, mutta hänen huulillaan leikki hieno, kaksimielinen hymy. Sinä siis et ole saanut tätä kirjettä? kysyi jälleen kreivi V. etkä myöskään tiedä sen kirjoittajaa... Malta mielesi, ystäväni!... Et siis tunne häntä?
Kah, vaimon' etupäässä, Ja sitten jalo muotti se, joss' ompi Tää ruumis muodostettu, talutellen Verensä lapsen lasta! Pois nyt, hellyys! Hajotkaa, luonnon lait ja siteet kaikki! Hyvettä olkoon tylyys nyt! Kah! Kelle Tuo kumarrus? Ja kyyhkyn katse tuo, Mi hurmata vois jumalat? Ma hellyn; En maata ole kovempaa kuin muutkaan. Oi, äiti kumartaa, niinkuin Olympi Rukoillen painuis myyränmättään eteen; Ja poikani niin hellin silmin katsoo. Kuin huutais koko luonto: »älä kiellä!» Mut, kyntäköhöt volskilaiset Rooman,
Onhan mahdollista että neiti Reginan pään kumarrus oli hiukan kankea ja koko hänen käytöksensä hiukan ylpeä, kun hän tervehti vanhaa Martta-rouvaa linnan portailla. Mutta Martta-rouva ei sitä säikähtänyt. Hän tarttui nuorta neitoa molempiin käsiin, pudisti niitä lujasti ja nyökäytti päätään, niinkuin olisi tahtonut samalla sanoa: terve tuloa! ja tiedä huutia!
"Et sinä saa sanoa minua 'herraksi'", sanoi hän ystävällisesti, nyökähyttäen päätään Vivalle, "sinähän olet minun pikku kälyni ja minä olen sinun lankosi." Viva mumisi jotain kiitokseksi ja teki liikkeen, joka oli olevinaan kumarrus, samalla yhäti nauraen ja katsellen tuota nenien ihmeellistä yhtäläisyyttä.
Parsifal astuu sinihämärässä kirkossa, neitojen valkea väistyvä kumarrus kahden puolen, herääväin virsien huntu yllänsä korkeissa holveissa. Parsifal astuu liikkumattomana seisovaa Anfortasta kohden humajavan kirkon keskellä. Mihin jäi iloinen visertävä ilma ympäriltä?
(Leveän maireasti, pilkalla kumarrellen ja niiaillen.) Jaaa-a!... Kun hän solmisi!... (Kumarrus, tai jotain vastaavia eleitä)... Kun kissa juoksi ja pisti käpälänsä pihtiin, niin sanoi että: pihti pahuus solmisi!... Jaaa-a!... (
Surettaa, että Rooman viholliseks Sanoa pitää teitä. CYMBELINE. Väestömme Sen iestä ei kärsi; kuninkaallist' Ei oisi myös, jos vapauden tunne Vähempi meissä nähtäisi. LUCIUS. Nyt pyydän Vain turvaa täältä maitse Milfordiin. Kumarrus armo rouvalle ja teille! CYMBELINE. Se toimi uskottu on teille, loordit. Mut tarkoin muistakaa, mit' arvo vaatii. Hyvästi, jalo mies! LUCIUS. Kätenne, prinssi!
Kun molemmat tytöt olivat tervehtäneet pastoria, tehden kömpelön, aaltomaisen liikkeen ruumiillaan ja nyökäyttäen päätään, jonkinmoinen kumarrus, missä helposti saattoi huomata ponnistuksia saavuttamaan Bellan tervehtämistapaa, jota he pitivät ihanteena, tarttui Mimmi Gabriellen toiseen käsivarteen ja kuiskasi hänen korvaansa: "Bella, 'hän' on menehtymäisillään kiukusta.