Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 10. heinäkuuta 2025
Ja huutais: »Näin on aika maan!» ja oman päänsä mukaan vaan hän ajan kellon asettais ja kaikki uskoa sen sais! Ja vaikk' ei ois se tullutkaan niin sekunnilleen oikeaan, ois pälkähästä päästy pois ja jokin aika saatu ois. Mut mies se viipyy, viipyy vaan ja yhä seisoo kello maan ja kaikki toimet nurin käy, kun ajan johtajaa ei näy. LEMMINK
Ja vienonsuruisaan hän väikkyy, Ja lempivät neidot ja laulajat hellät Suo hälle lauluja, kyyneleitä. Tuo viehkeä Luna! Naisekkaana Vielä hän lempii puolisoaan. Vasten iltaa, värjyen, kelmein päin Vilkuu hattarapilvistä hän Ja murhein katsovi poistuvaa, Ja tuskikkaasti jo huutais: "Tule! Tule! Lapset ne kaipaa sua.
YORK. Niin, kuten sanoin, suuri Bolingbroke Selässä tulisen ja huiman orhin, Jok' ylvän ratsastajan hyvin tunsi, Eteni verkalleen ja arvokkaasti, Ja kaikki huusi: "Terve, Bolingbroke!" Ja onpa niinkuin haastais ikkunatkin, Niin monen, nuoren, vanhan ahnas silmä Niist' iskee häneen kaipuun katseitaan, Ja niinkuin kirjoverhoin koristetut Talojen seinät huutais yhteen ääneen: "Bolingbroke, terve!
Kah, vaimon' etupäässä, Ja sitten jalo muotti se, joss' ompi Tää ruumis muodostettu, talutellen Verensä lapsen lasta! Pois nyt, hellyys! Hajotkaa, luonnon lait ja siteet kaikki! Hyvettä olkoon tylyys nyt! Kah! Kelle Tuo kumarrus? Ja kyyhkyn katse tuo, Mi hurmata vois jumalat? Ma hellyn; En maata ole kovempaa kuin muutkaan. Oi, äiti kumartaa, niinkuin Olympi Rukoillen painuis myyränmättään eteen; Ja poikani niin hellin silmin katsoo. Kuin huutais koko luonto: »älä kiellä!» Mut, kyntäköhöt volskilaiset Rooman,
Korvansa ennen kirahduksen pienen lintuisen mailman ääristä kuulisi, kuin Kullervon äänen, vaikka ämyrillä hän huutais, että kajahtelis avaruus. Pois rukous ja kyyneleet! nyt keinos ainoa on kuolon tie; kuolla tahdon, jo ennen päivän nousua astun Tuonen sumuiseen ilmaan. KALERVON EM
Tääll' ompi hällä kaksinainen turva: Vasalli olen ensinkin ja lanko; Se murhan kieltää jo. Sitt' isäntänä Murhaajalt' ovi sulkea mun tulis Eik' itse veistä käyttää. Lisäks Duncan Niin hellä haltija on, valtatöissään Niin puhdas, että hänen ansionsa Pasuunakielill' enkelitten huutais Julminta kirousta murhatyölle.
Nyt vasten vuorta sotahuudot kaikuu, Ja kilvet soivat, miekat välkkyvät; Mun rinnassani sydän vapisee, Vaan joukossa ma mielelläni oisin. OBADJA. Miss' on nyt Mooses, käsin ojetuin Mi avun huutais Israelille? Ja missä Aaron, missä hurskas Hur Käsiä kannattamaan, kun ne väsyy? Nyt siirtyy taistelu, jo näkyy tänne. Se vasta temmellys! Ja tuota yhtä Kaikk' ahdistavat. 1:NEN SOTAMIES. Se on kuningas.
Ken uskoi, että siemen keväinen jo syksyll' antais sadon rautaisen, ja että viini, äsken kukkinut, ois rypäleessään verta kantanut ja että kyntömiesten huutoihin syys huutais vastaan torvin vaskisin! Sa tuntematon Elokuu kenties niin ootkin kylvömiesten kylvömies? Vuossatain syksyhyn ja talvehen sa kätket veren kalliin siemenen. Kun kerran suvi maata tervehtii, sun laihos ehkä silloin lainehtii!
Päivän Sana
Muut Etsivät