Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 4. heinäkuuta 2025


Teitäkö keskell' onnea siis tän kartanon uljaan kenkään ei muka kaipaa? Katselkaa, isä tuoss' on, piippu se, nähkääs, nyt mua arvokkaampi on hälle, äiti se vaalii vain sylivauvaa, lanko ja sisko lempivät toisiahan; mua ei niin ainoa muista. Koht' olen yksin, liikoja vain, en riemua tuota; jos minä tullen, jos minä mennen, kaikki on yhtä. Muille on onneks muut, en kellenkään minä riemuks.

Sitte kun ei enään melkein yhtäkään levottomuuden kipinää ollut jäljellä heidän sydämmissään, rupesi nämät lempivät selittelemään asioitansa toisillensa. "Sinä", sanoi muun muassa Hermina, "sinähän olet ensimmäinen, joka minua on rakastanut, sinä olet opettanut minua tuntemaan, että elämä on suloista!

DARNLEY. Mutta muut ansaitsevat paremmin teidän luottamustanne. KUNINGATAR. Joka paraiten edistää minun hankkeitani, hän ansaitsee sitä paraiten. DARNLEY. Muut teitä lempivät enemmin. KUNINGATAR. Kautta Jumalan, minä olen tullut Skotlantiin muutakin tekemään kuin lempimään. DARNLEY. Soisin että tämä olisi totta Rizzionkin suhteen! KUNINGATAR; Mylord!

He tyhjensivät pikarinsa vanhojen tavalla ja lauloivat laulun toisen perästä vanhan Norjan ja meriliikkeen sekä perustuslain kunniaksi, ja viimein luotsioltermanni sai lauletuksi laulunsa: "Pidä arvossa vanhukset seppele-päät, He mit' ovat olleet, sen meistä näät. Myös loistivat nuorina, uljaina he, Ja että he lempivät, toistamme me."

Maan kuningas on vanha, Sydän raskas on, pää harmaa on Tuo kuningas raukka vanha Toi nuoren puolison. On paashipoika nuori, Siro kultapää, kevytmielinen, Ja silkkilaahusta kantoi Hän kuningattaren. Kai tunnet vanhan laulun? Niin vienoon soi, niin synkkään tuo! Kummankin täytyi kuolla, Oi, liiaksi lempivät nuo.

Mutta lukemattomain muiden kuuntelijain kiitolliset riemuhuudot äänellään kokonansa voittivat semmoiset pahankuriset surinat ja rääkkymiset. Niin ne olivat, niin ne lempivät, niin ne lauloivat päivästä päivään; ei kumpikaan voinut olla toisettansa, ja molempain elämä oli, vaikka näennäisesti erillänsä, kuitenkin sopusointuista yhteyttä. Yksinpä uneillessaankin ne toisillensa kuiskuttelivat.

Kuni tuonelan tienoita käyn, Surun virroilla viivyttäyn; varjojen ohitse kiitävän kuulen, Soi äänensä mullen kuiskeesta tuulen, Kuin muotoja nähdä kalpaankaan! Kädet niille ojennan lempivät; Vain äänet vastahan väikkyvät, Elo aaveita mullen on vaan. Tulkaa, tulkaa, ostakaa!

Aluksi pidätetty ja verhottu keskustelu salli Glaukuksen ja Ionenkin vain kuiskailla keskenään; puhetapa, jota lempivät rakastavat enemmän kuin mitään muuta kaunopuheisuutta. Julia tarkkasi heitä kiiluvin silmin. »Kuinka pian minä olen Ionen paikallahän tuumiskeli.

Niin istuivat he ja lausuivat toisillensa hauskoja tyhmyyksiä, kuten kaikki rakastavat, ja vannoivat toisillensa ikuisen uskollisuuden, kuten kaikki rakastavat, ja lempivät kuten kaikki rakastavat, kunnes oli kotiin menemisen aika. Kihlaus ei luonnollisesti alussa olisi ollut julkinen; mutta Engebretsenille uskottiin salaisuus. Hän huomasi kuitenkin pian, että oli vaara vuohella.

Ja lempivät ne vaikeroi: "Ai, kuolen, voi!" Mut kuolo ei sen tuskaisempi: "Ai, ai"sta tulee "ha, ha, haa;" Näin kuoloss' elää lempi. "Ai, ai, ai", sitten "ha, ha, haa" Niin, ai, ai, ai, ja ha, ha, haa. Hih hei! HELENA. Totta totisesti, lemmessä nenännipukkaansa myöten.

Päivän Sana

arvellaan

Muut Etsivät