Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. heinäkuuta 2025
Lauloipa' mullekin laakson lintu Taivahan kaunihill' äänellänsä; Päiv' oli silloin lämmin ja leuto, Kukkaset suuteli toisiansa, Kukkaset suuteli, lehtoset lempi, Kuusia syleili hempeä henki, Minäkin lintua lempiä sain. Autuas aika ja kultainen kehto! Laakson lintua lempiä sain! Kukkaset lempivät, lempivät lehdot, Luonto kaikk' oli lempeä vain. Iäks taivas ei maillahan mahdu.
Sentähden hän ei ymmärtänyt naisten ihailevia silmän-luonteja ja imartelevia kehoituksia, eikä kuullut miesten liehakoitsevia puheita. Niiden naisten joukossa, jotka Narkissoa lempivät, oli myöskin Ekho-Nymfa. Tämä lempi häntä innollisesti, hartaasti. Mutta Narkisso jäi tälle yhtä kylmäksi kuin muillekin.
Ihmiset myöskin, maailman lapset, raatavat, lempivät, taistelevat; vaan väsyneinä horjuvat hautaan, töistähän, teistään lepäjämään. Kerran kun kutsuvi Jumalan ääni, henkinä nousevat taivahasen. Suonio. Karjala.
Lauloipa mullekin laakson lintu Taivahan kaunihill' äänellänsä; Päiv' oli silloin lämmin ja leuto, Kukkaset suuteli toisiansa, Kukkaset suuteli, lehtoset lempi, Kuusia syleili hempeä henki, Minäkin lintua lempiä sain. Autuas aika ja kultanen kehto! Laakson lintua lempiä sain! Kukkaset lempivät, lempivät lehdot, Luonto kaikk' oli lempeä vain. Vaan ijäks taivas ei maillemme mahdu.
Kahdentoista vuotiaana Petrea kirjoitti ensimmäisen romaaninsa: Annette ja Belis lempivät toisiansa, heidän lempensä sai kärsiä monta vastoinkäymistä; kuitenkin he lopulta saivat toisensa, asettuivat asumaan viehättävään ruusupensaiden ympäröimään mökkiin ja saivat ensimmäisenä vuotena kahdeksan lasta, jota todellakin voi sanoa lupaavaksi aluksi.
Tää kotona unillansa On nojatuolissaan; Ja valon ääressä suorii Hän kultakutriaan. He lempivät toistaan, mut tuota Ei hiiskunut kumpikaan; He katsoivat karsaasti toistaan, Ja riutuivat rakkauttaan. He eroivat viimein ja toisens' Vaan unessa näkivät; He olivat aikoja kuolleet Ja tuskin sen tiesivät.
"Hyvä," Korintholainen sanoi, huokasi vielä kerran ja luki: Kaunis on kohtalo, kun sulo rakkaus lempivät liittää, Mutta he kammoen pois lähetyttävät kieltävän kullan. "Tuossa on lääkkeeni! Mutta ihmiset eivät ole kyyhkysiä ja minä tiedän jo miten vastaan.
Minä tunnen noiden Tsulujen kamalan viekastelemisen vieläkin paremmin kuin te, William. Tuo urhea tyttö Nohemu, se meidän henkemme pelasti". "Ja kuinka kävi hänen?" minä kysyin. "Nohemu Nohemu", jatkoin, muistoani söyrien; "ihan varmaan se nimi kuuluu inttämättä". "Ehkä kasvinveljenne on hänestä puhunut", sanoi neiti Beidermann. "Kerran Nohemu tunnusti minulle, että he lempivät toisiansa".
BOTHWELL. Maria, ei kukaan ole teitä palvellut niin kuin Bothwell, ei kukaan rukoillut, kuin minä nyt. Jotka teitä ennen lempivät, ne eivät olleet miehiä. KUNINGATAR. Se on tosi; te olette voimakkain mies, mitä ikinä olen tuntenut! BOTHWELL, sitten LETHINGTON. Nyt Henrik Darnleyn täytyy kuolla! Te täällä? LETHINGTON. Niin. Te nä'itte kuningattaren? Nä'itte hänen täällä? Näitte mitä tapahtui?
Lumia lentää ristin ja rastin, leikkiä lyöden ja taistellen; vaan väsyneinä vaipuvat viimein etsien rauhaa povehen maan. Mutta kun päivä keväinen kutsuu, pilviks ilmahan haihtuvat taas. Ihmiset myöskin, maailman lapset, raatavat, lempivät, taistelevat; vaan väsyneinä horjuvat hautaan töistähän, teistään lepäjämään. Kerran kun kutsuvi Jumalan ääni, henkinä nousevat taivahasen. Unen tullessa.
Päivän Sana
Muut Etsivät