United States or Iceland ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hyviä uutisia, jumalat! Tiedä siis, että olen Cambriassa, Milfordin satamassa. Tee, mitä lempesi tämän johdosta sinulle neuvoo. Tällä toivottaa sinulle kaikkea onnea hän, joka pysyy valassaan uskollisena ja yhä lemmessä kasvaa, sinun omasi, Leonatus Posthumus." Nyt hepo siivekäs! Pisanio, kuule: Hän Milfordin on satamassa. Lue, Ja sano matka sinne.
Aina hän on ensimmäinen, Lemmessä ja tanssissa. Molemmat. Aina hän on ensimmäinen, Lemmessä ja tanssissa. Liisa. Wasjka. Odotahan! Juttelehan hetkinen minun kanssani! Näethän kuinka ikävä minulla on! Liisa. Tule sinne mukaan! Tytötkin sanoivat, että jos se kasakka, joka suomea puhuu, tulisi sinne, olisi paljon hauskempi. Wasjka. Mutta minä en sinne nyt pääse. Liisa.
MURRAY. Samoin kuin he minut, tänään vuosi sitten. KUNINGATAR. He ovat tuomitut! Nyt Henrik Darnley ! DARNLEY. Minäkin olen tuomittu! KUNINGATAR. Henrik, minä uskon, että mitä minua vastaan olet rikkonut, sen olet rikkonut lemmestä; mutta samassa lemmessä olkoon nyt myöskin lääkityksen voima. Henrik, Dunbar'in linnassa, itseksemme, meillä on paljon sanomista toisillemme.
Tuommoisesta asiasta, vasikan hännästä, jauhetaan tuntikausia, ja siihen sotketaan siveellisyydet ja järjestykset, vaikka olisi muita tärkeitä ja kiireellisiäkin asioita ratkaistavana. Heitetään jo lemmessä tuo vasikka.
Yhteenkudottu, kehno juoni. Minä tukehdun! MARCIA. Teidän tervehdyksenne ymmärrän ja hylkään. RACHEL. Miksi kolkutti rukoillen linnamme portille se, joka oli linnanherran sydämmen herra? MARCIA. Niin lapsekkaasti lemmessä houraillaan. RACHEL. Morsian Barbariasta. CANZIO. Parman kaunis tytär! RACHEL. Morsian Barbariasta kuuluu enemmin romanttiselta.
Tapas kerran Kuolema matkallaan, tapas Sydämen täydessä kukassaan. Ei viikatetta hän nostanut, oli rakkaus Kuoleman vanginnut. Tule luokseni, laps', ole armahain! Maan pääll' ei lemmessä vertaistain. En tule, en tule, mun toinen jo vei, minun lempeni sinulle kuulu ei. Sen toisen Kuoleman viikate löi, sillä Sydäntä Kuolema ikävöi. Taas Kuolema retkellä maailman näki Sydämen yhäti kukkivan.
Ja lempivät ne vaikeroi: "Ai, kuolen, voi!" Mut kuolo ei sen tuskaisempi: "Ai, ai"sta tulee "ha, ha, haa;" Näin kuoloss' elää lempi. "Ai, ai, ai", sitten "ha, ha, haa" Niin, ai, ai, ai, ja ha, ha, haa. Hih hei! HELENA. Totta totisesti, lemmessä nenännipukkaansa myöten.
Ah, sinun rinnallas lemmessä lepään, kukkasi, ruohosi poveeni tunkevat. Vilvoitat hehkuvan rintani janon, aamuinen tuuli! Satakieli kutsuu laakson sumuista. Ma tulen! Ma tulen! Minne, ah, minne? Ylös, ylös on matka! Pilvet painuvat alaspäin, pilvet taipuvat lempeni puoleen Puoleeni, luokseni! Sylissänne ylöspäin! Rakkauden sylissä! Ylöspäin rinnallesi, Kaikkeus-isämme!
Mihin matka? Saanko tulla völjyyn? Lopo pysähtyi ja arveli. Kysyi sitten äkkipäätä: Vieläkö sinä minulle tarjoisit olutta? No, jo no tok'. Käännytään takaisin. Oikein lemmessä. Vielä vihlaisi Lopon sydäntä siinä Kortmanin portin kohdalla, jonka sivu heidän uudelleen täytyi mennä. Mutta kapakan ovi aukeni, tutut höyryt löivät sieltä vastaan, rähinää, melua, olutpulloja, tupakan savua.
Niinpä nyt huo'ata saa yhdessä Ekho ja Pan. Pan, isä Pan, hän varmaan rakkauden hyvin tuntee: parrassa pörröisess' on käsi hienoinen ah, usein hellien, leikkien viipynyt nymfien parvi toistapa tuntenut ei lemmessä vertaistaan.