Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. heinäkuuta 2025
Kun sen on arveltu merkitsevän "sumuista", "sauhuista", niin on ajateltu niitä palavia kaasuja, jotka muinoin tässä saaressa tuprusivat maasta ja jotka mm. antoivat aiheen siihen taruun, että Hēfaistoksella oli siellä pajansa; luotettavimpien tiedonantojen mukaan tämä ilmiö ei ollut vulkaanista laatua, kuten usein on väitetty.
Albert pyysi edelleen, että hän ottaisi omenan, mutta tyttö kehoitti häntä pitämään sen itse. Katarina raoitti akkunaa ja silmäsi ulos. Niin sumuista kuin olikin, hän saattoi kuitenkin eroittaa pitkän, miehekkään olennon, joka seisoi alhaalla, katse kiinnitettynä keittiön akkunaan, ja olento nyökkäsi Katarinalle.
Samoja tolkeroita tytöt ja kaikki, vieläpä näitä neuvomaan. Anna Liisa ei osannut siihen paljon mitään sanoa. Hän oli saanut kirjoitetuksi, mitä tarvittiin, ja Malinen itse rupesi piirtämään nimeään alle. Sumuista aamua seurasi poutainen päivä. Tuulenhenki heilutteli hellästi heinänlatvoja ja liikutteli hitaasti puiden lehtiä.
Pukeakseni koko asian vertauksen ahtaasen muotoon, voin verrata entistä ihmiskuntaa suohon istutettuun ruusupensaaseen, jonka täytyi juoda sen mustaa rämevettä, hengittää päivällä sen myrkyllistä, sumuista ilmaa ja kärsiä yöllä sen kylmiä, kosteita henkäyksiä.
Sumuista jäisistä kuin maahan sataa lumena ilmamme, kun sarvi Kauriin taivaalla Aurinkoa koskettavi, niin seesteen päälläni näin seijastuvan hiuteista voitollisen pilven, joka meit' oli siihen saakka saarreskellut. Näköä niiden kauan katsoi, seuras katseeni, sikskuin pituus välimitan sen esti ylemmäksi lentämästä.
Kaiken syksyä kesti terveydelle vahingollista, sumuista ilmaa myrskytöntä, sateetonta, hallatonta, lumetonta alinomaa raskas ja pilvinen taivas, joka lyijyisen holvin lailla peitti onnetonta maata. Ja tämän ahdistavan ilmakehän alla jatkoi rutto yhä edelleen hävityksiään, ja raskas ja synkeä alakuloisuus vallitsi kaikkialla.
Kaikki oli niin ihmeellisen sekavaa ja sumuista, eikä selinnyt minulle elämäni sekava vyhti, ei hälvennyt sakea sumu; kun minä oloani aloin ajatella, niin täytyi itkeäni Esteri, tuo vieläkin minulle vilukukkia, tuo sinisiä ja valkoisia vilukukkia, kevään ensi kukkia Matti, avaa ovi selki seljälleen, että vielä kerran saan nähdä kauniin pihlajamme, että saan nähdä, kuinka loistaa säteilevä päivä meiltä tänne sakean sumun ja paksun pimeyden maahan.
KONRAD. Sen näen kohta pilvistä. FOKAS. Pilvistä? KONRAD. Sillä minä olenkin oikeammiten pilviprofeeta. FOKAS. Pilviprofeetta! Mitä sillä ymmärretään? KONRAD. Hän ennustaa pilvistä ja sumuista. KONRAD. Pilvein kaavoissa ja liikunnoissa ilmestyy hänen silmänsä eteen miehen elämän vaiheet. FOKAS. Kaikissa pilvissä? KONRAD. Ei; kullakin on hänen pilvistönsä. FOKAS. Peijakkaitahan kuulen!
Mutta sitten hän epäili tulevansa nauretuksi ... ja jätti sen aikeen. Puoleen päivään hän nyt makasi peitteissään, ei mennyt työhön. Aprikoi ratkaisua ... ja epäili Nelmaa. Illalla vasta, kun hämärä oli verhonnut huvilakylän polut ja tiet, hän aikoi muka työhön. Oli sumuista ja sateista. Mitäpä nyt enää työhön? Työpäivä oli jo loppunut.
Pitkin sumuista kotoniittua käyskelee jo Eerikki; nyt astelee hän tiellä, joka johdattaa ylös taloon laihosarkoen välistä, ja kaikkialla vallitsee äänettömyys ja rauha; kuuluu ainoastaan ruisrääkän ääni viheriänkeltasen, hedelmöitsevän viljapellon ihanasta kätköstä.
Päivän Sana
Muut Etsivät