Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. kesäkuuta 2025
Ja rouvana, herra jesta! Niin, niin, tiesin minä sen, että naimiseen hän tuli maisteri Kortmanin kanssa. Ja näinkin minä sulhasen kerran. Semmoinen partasuu, mustaverinen. Liekö tuo hänelle hyvä edes? Kuolluthan se jo on. Kuollut? Ettäkö hän sitten on leskenä, Augusta neiti? Leskenä, viime kesästä saakka. Herra armahda! Ja köyhyydessä! Eipä paljon muutenkaan. Kuulkaa, elkää menkö.
Lopon silmät rävähtivät auki, ja vetelyys sillä kertaa katosi. Ei vielä. Värjäri Rosvallin kartanoa tuntui ajattelevan. Sieltä rannalta, lutakosta? Jopa tekee hullun kaupan. Kortmanin rouvalta saisi paljon paremmalta paikalta talon ja vallan uuden. Ei semmoista harakanpesää kuin tuo Rosvallin näyttää olevan. Ja niinkuin hän sen möisi huokeasta. Paljonko tahtoo? No ei kuin viisitoistatuhatta.
Ja kun kerran on vakavasti päättänyt poistaa jonkun paheen, niin minun ymmärrykseni mukaan ei saa keinoista välittää. Vuorela. Jahah, »tarkoitus pyhittää välikappaleet». Te puolustatte siis neiti Kortmanin menettelyä tuossa Anna Kinnusen asiassa? Lassinen Elä viitsi anna sen olla. Pölkkynen. Jos minä häntä puolustan tai en, sehän nyt on aivan yhden tekevä.
Mihin matka? Saanko tulla völjyyn? Lopo pysähtyi ja arveli. Kysyi sitten äkkipäätä: Vieläkö sinä minulle tarjoisit olutta? No, jo no tok'. Käännytään takaisin. Oikein lemmessä. Vielä vihlaisi Lopon sydäntä siinä Kortmanin portin kohdalla, jonka sivu heidän uudelleen täytyi mennä. Mutta kapakan ovi aukeni, tutut höyryt löivät sieltä vastaan, rähinää, melua, olutpulloja, tupakan savua.
Kun mies sen kuuli, löi hän piiskalla hevosta selkään, eikä monta minuuttia viipynyt, ennenkuin olivat rouva Kortmanin portin edessä. Siellä toinen hevonen jo seisoi odottamassa. Joko siitä on kauvankin kuin tulitte? kysyi Lopo kuskilta. Tämä vaan hiukan väänsi päätään. Niin mikä sitten? Lopo töyttäsi kyökkiin. Ei joutunut hyvää päivää sanomaan.
Mestarin nuuskarasia , Amalia ystävämme , Hyvät markkinat , Pukkisen pidot , Postikonttorissa , Pahassa pulassa , Vieraita odottaessa , Kumarrusmatka , Sanny Kortmanin koulu y.m. Idylliset, patriarkalliset pikkukaupungit pitkin meren ja sisävesien rannikkoja muodostavat aivan oman kultuuripiirinsä suomalaisessa hengenelämässä.
Niin on ... Kortmanin rouvan se on... Ei antanut äsken minun syliini lasta ... olin liian huono mielestään ... kyllä sen ymmärsin ... tiedätkös, Ville ... se minuun koski ... vihlaisi täällä povessani kuin veitsellä... Minä kun pienestä pitäen olen hänet tuntenut ... ja antaisin vaikka silmäni hänen edestään ... kun se oli niin herttainen ... jasso, Lopo ... sööta Lopo, sanoi ja suu hymyssä aina ... mutta nyt vei lapsen pois ... enkä saanut häntä itseänsäkään likelle tulla ... niin, minä itken, Ville ... minun täytyy itkeä, kun sitä ajattelen... Kun-kun-kun-aja-aja-ajattelen.
Ei muistanut Kuopiota eikä entisiä aikoja; ei välittänyt Römperistä eikä Riitasta. Ei menneet eikä nykyiset asiat päässeet nyt kiinnittämään hänen huomiotansa, sillä mieli pyöri vaan sitä hetkeä kohti, jolloin hän saisi kääntää selkänsä tälle majalle ja estelemättä mennä mihin ikinä tahtoi. Kuinkahan Kortmanin rouvan silmät levenisivät.
Sen vuoksi me nyt tässä, herra professori, nöyrimmästi pyydämme että kouluhallitus, hylkäämällä neiti Kortmanin anomuksen valtioavun uudistamisesta, puoltaisi sitä kaupunkilaisten ehdotusta joka näinä päivinä tämän saman asian johdosta sinne lähetetään ja johon jo tuossa kirjelmässäkin on viitattu. Herra professori, muuta meillä ei ole sanomista. Stobenius. Jahah kiitoksia!
Hän pysähtyi, mutta käänsi silmänsä kuitenkin kadun toiselle puolelle, rouva Kortmanin taloon. No, niin paljon kuin sinua vaan suinkin haluttaa. Kiusaus oli kova. Yht'äkkiä rupesi tuntumaan niin sietämättömän kuivalta ja sydänalassa poltti. Lasi olutta! Taikka pari kolme! Voi kuinka tekisi hyvää...
Päivän Sana
Muut Etsivät