United States or Denmark ? Vote for the TOP Country of the Week !
Teitäkö keskell' onnea siis tän kartanon uljaan kenkään ei muka kaipaa? Katselkaa, isä tuoss' on, piippu se, nähkääs, nyt mua arvokkaampi on hälle, äiti se vaalii vain sylivauvaa, lanko ja sisko lempivät toisiahan; mua ei niin ainoa muista. Koht' olen yksin, liikoja vain, en riemua tuota; jos minä tullen, jos minä mennen, kaikki on yhtä. Muille on onneks muut, en kellenkään minä riemuks.
Kenellä teistä on minulle jotakin sanomista? Ketä vastaan olen rikkonut?" ja kääntyen milloin sinne milloin tänne, hän lisäsi: "Teitäkö vastaan vai teitäkö? Sanokaat se minulle!" näin hän yhä ystävällisesti puhutteli heitä, siksi kuin hän oli päässyt väkijoukon lävitse ulos kadulle. Siellä hän seisahtui ja sanoi: "Naapurit, maanmiehet! tahdotteko kuulla minun puhuvan teille?"
"Mutta jos te tulisitte täältä pois johonkin toiseen maahan, missä ei kukaan tuntisi teidän entistä elämäänne ja jossa te voisitte tulla huoletta toimeen, tahtoisitteko sitte ruveta paremmaksi ihmiseksi?" "Minä en mieluimmin muuta toivokaan." "Teidän täytyy lähteä Norjaan." "Norjaan?" "Niin, teidän täytyy seurata minua sinne." "Teitäkö?" "Niin, minun ruumistani.
KUNINGATAR. Bothwell, minä olen hetken lapsi; minä unohdan että elän pelkkien vihollisten parissa; jos te lähdette, niin minä olen hukassa! BOTHWELL. Mutta jos minä jään, niin sysäätte minut pian luotanne! KUNINGATAR. Minä teitäkö? BOTHWELL. Antakaa minulle siis se varmuus, joka sitoo teidät, huolimatta kaikista teidän hetkistänne! KUNINGATAR. Te tarkoitatte ? Tietysti aviokontrahti: ei koskaan!
Seuratkaa minua, sanoi vartijain mukana tullut poliisi. Teitäkö! huudahti Bonacieux, teitäkö seurata tähän aikaan, ja minne, voi Jumalani! Sinne, minne meillä on käsky teidät viedä. Mutta eihän se ole mikään vastaus. Se on kumminkin ainoa, mitä voimme teille antaa. Ah! Jumalani, Jumalani, vaikerteli kauppias-raukka, nyt minä olen hukassa!
Mitä tahdotte sanoa? Minä pelkään ainakin omasta puolestani, että kreivi on ovelampi kuin olemme tähän saakka luulleetkaan, ja että hän... Ehkä vetää meitä nenästä? kysyi kreivi V., hienosti hymyillen. Ne olivat oikeat sanat, herra kreivi. Ketä hän vetää nenästä?... Teitäkö vai minua? Poliisimestari ei tiennyt, mitä hänen tuli vastata, mutta sen kyllä, mitä hänen piti ajatella.
"Mutta jos te pääsisitte pois täältä toiseen maahan, jossa kukaan ei tunne teidän entistä elämäänne ja jossa teillä olisi huoleton toimeentulo, koettaisitteko te silloin muuttua paremmaksi ihmiseksi?" "En mitään mieluummin halua." "Matkustakaa Norjaan." "Norjaanko?" "Niin, seuratkaa minua sinne." "Teitäkö?" "Niin, ruumistani.