United States or Australia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ja sinä ymmärrät kyllä kaikki, lisäsi Irene painokkaasti. Myöskin minun ymmärrykseni lahjat ovat puutteelliset, hymyili Johannes. Ei naisiin nähden, epäsi ranskalainen. Pyydän onnitella makuanne. Tuo oli edellisen keskustelun jälkeen jonkun verran kaksimielinen kohteliaisuus, sillä se voi tähdätä yhtä paljon Liisaan kuin Ireneen. Johannes huomasi sen ja teki pienen kädenliikkeen kohti vaimoaan.
»Viekää hänelle sitten se sana, että mies, joka on hänen pahin vihollisensa ja hänen paras ystävänsä, pyytää häneltä puolustusta.» »Soisinpa, totta puhuen, että minun vietäväni sanoma olisi vähemmän kaksimielinen», vastasi Dalgetty. »Herra Duncan ei ole niitä miehiä, joiden kanssa on hyvä käydä arvoituksille.»
Suutarituolilla olisi hänestä tullut kelvollinen, kunnioitettu ja itsenäinen mies, mutta töyrytuolilla tulee hänestä kaksimielinen nukke, joka on riippuvainen kaikista ja etupäässä armoista raukka, joka istuu siinä armontullen, häälyen ja joka hetki on vaarassa taittaa niskansa. Sehän on huolenpitämistä lastensa onnesta?" "Nuo mietteet ovat tosia."
He vierivät tiehensä ja Jakob jäi portaille seisomaan vertaillen eräänlaisella tyytyväisyydellä päivänvarjon alla istuvan vaimonsa kaunista tyylikästä vartaloa serkun lyhyempään, tanakampaan, reippaampaan. Hän otti silmälasit nenältään ja pyyhki niitä hymyillen kaksimielinen ilme kasvoissaan. Tuollaisella serkulla ei ilmeisesti ole käsitystä muusta kuin oikeuksista...
Omasta puolestaan hän ei nähnyt mitään syytä, miksei hän aivan yksin voisi hoitaa kaikkia niitä sekä oman paikkakunnan että koko piirikunnan asioita, jotka nyt oli jaettu neljälle, viidelle asianajajalle. Hän oli viime aikoina vähän laihtunut ja hänen silmänsä käyneet tiukemmiksi; hänen hymyynsä oli tullut jokin uhittelevan kaksimielinen tuntu ja hän touhusi alati.
Hän puhui mieluisimmin ranskaa, laususkeli puheenparsia ja juttuja Crebillonin, de Saden ja muiden pornografian klassikoiden teoksista, näytteli kuvilla kaunistettua korupainosta ritari de Faublasin muistelmista ja oli aivan peittelemättä iloissaan siitä, että Horn hämmästyi ja kummastui tämän kirjaston aarteita, joka isännän mielestä ei ollut vähääkään kaksimielinen.
Kreivi Lejonborgin lauselmaa seurasi syvä kumarrus, joka todellakin näkyi aiheutuneen sisäisestä tunteesta. Myöskin kreivi V. kumarsi, mutta hänen huulillaan leikki hieno, kaksimielinen hymy. Sinä siis et ole saanut tätä kirjettä? kysyi jälleen kreivi V. etkä myöskään tiedä sen kirjoittajaa... Malta mielesi, ystäväni!... Et siis tunne häntä?