Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. heinäkuuta 2025
Mikä voima toi mun jällehen Maan mun sortamani rannallen. Joka kukka muinoin mulle hohti, Nyt ne kaikki teräns ummistaa, Joutsen luoksein silloin uida tohti, Nyt hän veden alle sukeltaa, Leivon ääni mulle muinoin soi; Mitä tehnyt olen? Mua voi!
Häntä raukaisee, uuvuttaa vastustamattomasti, aamuaurinko pistää metsän yli kipeästi silmään, päätä viipottaa, ja hän painautuu aholle pitkäkseen, unohtaen lehmänsä ja poislähtönsä ja kaikki... Mutta tuskin hän on ehtinyt silmänsä ummistaa, kun kimakka vihellys vihlaisee hänen korviaan ja iskee kuin piiskalla selkään ja yli koko ruumiin.
Siinä ei ehdikkään muuta kuin juosta emästä emään, auttaa vasikkaa lumesta, pidellä emää, jotta vasikka saa imeä, ja odottaa kunnes emä on sitä haistellut ja alkanut tuntea omakseen. Siten on vasikka pelastettu. Sitten taas toiseen paikkaan, olipa yö eli päivä, lakkaamatonta työtä 5-6 vuorokautta saamatta ummistaa silmiään.
"Ja nyt on se luultavasti syypää siihen, ett'ette menesty meidän luonamme?" "Oi, kukkatarhasta minä pidän paljon!" lausuin kiireesti, vastaamatta suoraan hänen lauseesensa. "Minusta on se kirja täynnä ihmeellisiä satuja! Minun täytyy usein nopeasti ummistaa silmäni ja tarkoin pitää vaari käsistä ja jaloista, muutoin voisin tahtomattani päistikkaa heittäytyä kukkapenkereihin!"
LEONORA. Lupaamme kyllä silmän ummistaa. ALFONSO. Ja minä sääliä, sen tiedättehän. Oon kauan nähnyt Tasson lähestyvän. Hän astuu hitaasti ja pysähtelee tuon tuostakin, kuin epäröiden, sitten käy nopeammin taas, ja vitkailee jo kohta. ALFONSO.
Anton Leander jää liikahtamatta paikoilleen. LEONTJEV. Miitä, miitä? Onko hän kipjä? TYYNI LEANDER. Maria? Maria?! Mikä sinun on? VANHA-LIISA. Hän hourailee. Ei ole unta saanut viikkomääriin, vaan huutaa kohta kun silmänsä vain ummistaa. Herra koettelee. LEONTJEV Maria Martolalle: Ah, minä tjiedä, minä kohta antama pulferi. Te vissi näke uni, da? MARIA MARTOLA. Unia?
Pelosta en uskaltanut ummistaa silmää koko yönä ja päivän valjetessa läksin taas ulos. Voimani olivat aivan lopussa paljosta valvomisesta ja levottomuudesta.
Piti ummistaa silmät ja ajatelia kaasuvaloa ja ylioppilassalin pilareita. Silloin se tuli kaikki takaisin: Snellman, isänmaa, toverit, tulevaisuus. Mutta tuli vain erillisenä kuvana, jonka saattoi kuin kouraansa ottaa. Koko entinen olemus aatteineen päivineen, se liikkui ja oli sijoiltaan irti. Mutta se uusi, vihreä, kotoinen maailma se oli laajempi ja syvempi kuin Heikki olisi voinut aavistaa.
Itsekseni istuin vaan jossain nurkassa ja ehtimiseen pyhiskelin silmistäni valuneita kyyneliä. Ei maistanut ruoka eikä juoma, ja kahteen vuorokauteen en voinut silmiäni ummistaa. Luonto vaatii kuitenkin velkansa ja vihdoin sain virkistävää unta, ja niin vähitellen voin ruveta ravintoakin ottamaan. Suuremmitta seikkailuitta pääsin Amerikkaan.
Huutaman apua tänne. RACHEL. Ole huutamatta. Minä tahdon ummistaa silmäni. Mariamne, mitä sanot? MARIAMNE. Sinä uneksut, mutta heitä jo uneksuminen pois ja heräy, oi, heräy! RACHEL. Niin, nyt heräyn pitkästä, murheisesta unesta.
Päivän Sana
Muut Etsivät