United States or Macao ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mieheni on kertonut minulle kaikki, ja vaikka sinä tunnet hänet pienestä asti, tiedän ja tunnen minä hänet vielä paremmin ... kaikki, ihan kaikki ... meidän välillämme ei ole pienintäkään salaisuutta. Mikään ei voi olla minulle yllätys. VANHA-LIISA. Se on kovin hyvä kaiketi ... ja niin harvinaista...
Kyökistä ilmestyvät ensimäisenä poliisi, kantaen palavaa lyhtyä, sitten Leontjev, lapio kädessä, ja viimeisenä Vanha-Liisa, säkkikäärö käsivarsilla. He katsahtavat pysähtyen Tyyni Leanderiin, mutta sitten jatkavat matkaansa, mennen peräkkäin hiljaa varpaisillaan kansliahuoneen ja eteisen kautta ulos.
He menevät eteisen kautta puutarhaan. VANHA-LIISA kantaa useamman kerran kyökkiin pöytätavaroita, sitten tuo palavan, valkeakupuisen lampun ja asettaa tyhjennetylle pöydälle; vihdoin johtaa sisälle Maria Martolan, pidellen tätä kädestä, osottaa oikeanpuoleiseen huoneeseen päin, nyykäyttää päätä, taputtaa Maria Martolaa hiljaa olalle, suostuttaen istuutumaan kyökin ovea lähimpänä olevalle tuolille.
Minun täytyy avata ikkuna pois ... pois nyt kaikki semmoinen ... hui-hai, tralalala... Anton on ihan varmaan pian kotona, mitä luulet? VANHA-LIISA. Herra on jo kotona. Menee kyökkiin. ANTON LEANDER näyttäytyy eteisessä metsästyspuvussa, iloisena ja reippaana: Halloo, halloo! TYYNI rientää avaamaan ovea: Ah! Vihdoinkin! Vihdoinkin!
He odottavat äänettöminä, voimatta keksiä mitä keskenään puhua. TYYNI menee olkaansa kohauttaen huoneesta oikealle. Ovi hänen jälkeensä auki. VANHA-LIISA tulee: Poliisi on täällä, mutta... ANTON. Jaa, jaa, keske sisälle. Kyl mine leksytte ylös hent. VANHA-LIISA menee. POLIISI tulee. ANTON. No, Kuula, mite teme ny on? POLIISI. Jumala varjelkoon, herr Löjtnant!
TYYNI LEANDER. Tai antakaa sentään tuonkin jäädä pöytään. Kuinka iloitsinkaan saada vastaanottaa herraa metsästysretkeltä, valmistaa tämä illallispöytä parhaani mukaan laittaa niin somaa koko päivän olen ajanut asiamiehiäkin pois mutta eikös vain sittenkin pitänyt tulla jotain ikävää! Koko iloni on häiriytynyt tuon jutun vuoksi. Ja mitä se oikeastaan minuun koskee? VANHA-LIISA merkitsevästi.
VANHA-LIISA tulee korjaamaan pöytää. TYYNI LEANDER Liisalle: Käske Maria sisälle tänne, kun me olemme menneet. Leontjeville: Ettekö haluaisi nyt vähän kävellä kanssani, herra Leontjev, puutarhaan... LEONTJEV. Mut miitä tämä on? Miitä tämä on? TYYNI LEANDER. Niin, ehkä kerron teille jotain, olettehan hyvä ystävämme... VANHA-LIISA menee. TYYNI LEANDER purskahtaa itkuun.
POLIISI ja VANHA-LIISA astuvat hiljaa sisälle, jäävät lähelle ovensuuta. ANTON LEANDER ottaa esille muistikirjansa, istuu pöydän ääreen, seuraavan kuluessa enemmän kirjoittaen kuin kysellen: Liisa on itse nehny se kun Hektor veti tunkiost? VANHA-LIISA ensin säpsähtää, sitten rauhallisesti: Olen, herra vallesmanni.
Kas nämä ne juuri ovat niitä anjouviksiä, joista sinä niin pidät. No, maistahan, maista. Ja sitten katsos tänne! Saako olla? ANTON. Oikke hyve, oikke hyve! Mut ei yhtaikka, rakas pikku. VANHA-LIISA tuo ruokaa tarjottimella. TYYNI ottaa vastaan tarjottimelta: No, Vanha-Liisa, meille tulee tänäiltana vieras, ja oikein yövieras. Antonille: Pelkään vain, että ne ovat vähän liian kauan olleet hellalla.
Onkohan ihmisen hyvä paeta suruja? TYYNI LEANDER. Ah, sinä olet jumalinen, sano, eikö voisi tehdä niin, ettei koko asiasta tulisi mitään? Vanha-Liisa, jospa salaisimme! VANHA-LIISA. Salata ei saa, mutta tarvinneeko tuota antaa ilmikään. Minä en sano mitään, ellei kysytä. Ja Kuula on juovuksissa. Tapahtukoon Herran tahto. TYYNI LEANDER. »Herran tahto, Herran tahto» niin te jumaliset aina sanotte.