United States or Gambia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tuo aalto on sinisilmäinen, Kuin neito helmassa sulhasen, Ja rannat aalloillen suuta suikkaa, Kuin sulho kultansa huulillen. Jok' aamu kultaavi ruskollaan, Jok' ilta painavi ruusujaan Tuon sinisilmäisen poskipäihin, Tuon aallon armahan kalvohon. Tääll' armas on koti kultani, Jonk' isät taistellen perkasi; Ja tuoli' on kirkko, jonk' kainalossa On hautakumpu mun vanhempain.
Ahto aaltojen kuningas, ve'en ukko ruohoparta, rinnoin aalloillen ajaikse ja lapaikse lainehille; sisarekset Sotkottaret, rannan ruokoiset kälykset, ve'en kalvolle vetäikse, luikahaikse lumpehelle; itseki ve'en emäntä, ve'en eukko ruokorinta väännäikse vesikivelle, vatsalolle vaivoaikse, tuota ääntä kuulemahan, iloa imehtimähän, kun oli ääni kummanlainen, soitanto ylen sorea.
Vaka vanha Väinämöinen tuossa tuon sanoiksi virkki: "Elä itke, puinen pursi, vene hankava, havise! Kohta saat sotia käyä, tappeloita tallustella. "Lienet pursi Luojan luoma, Luojan luoma, tuojan tuoma, syrjin syökseite vetehen, laion aalloillen ajaite, ilman kouran koskematta, käen päälle käyttämättä, olkapään ojentamatta, käsivarren vaalimatta!"
Se se maailmaan Elon voimia, muotoja luopi! Rohkeasti aalloillen Purtesi sä työnnä!
Ei seudun rauhaa sortaa saa Tyynellä iltaman; Surulle hiljuus armas on, Täss' sydän valvoo onneton. Tuoll' aukealla rannalla Näet neidon kassapään; Kätehen vaipuu otsansa, Hän istuu yksinään, Silmäilee vaiti aalloillen, Ja posk' on lumen-valkoinen. Oi, kauan, öin ja päivisin Hän tuossa nähty on, Niin huomenna kuin eilenkin.
Sanoi vanha Väinämöinen, virkki uuelle venolle: "Lähepä, veno, vesille, pursi, aalloillen ajaite käsivarren kääntämättä, peukalon pitelemättä!" Läksipä veno vesille, pursi aalloillen ajoihe. Vaka vanha Väinämöinen itse istuihe perähän; läksi merta luutimahan, lainetta lakaisemahan.
Mut tuost' älä itke, mun impyein, saat ainoonkin sinä multa. Kun illan tuulonen tullevi tuo, niin sille sen aion ma antaa, se onneni kukkasen impeni luo niin hiljaa, hellien kantaa. Ja jospa se joutuis aalloillen, kun järven poikki se lentää, niin tottahan lahjana laineiden se neitoni rantahan entää. Näin kulki mun kukkani toivoen ja raittiiksi kuohusta kastui.
Ailin unet Kaarlo Albert Heikel Merikö aava vaiko metsälampi? IV. Aatteiden piiriä Sydän ja järki Jos taistella et sais Rohkeasti aalloillen! Murheelle Tiedätkö? Sa näitkö tuoll' ulkona luonnossa? Nuo tuolla, nämä täällä Hiljaa Mihin onneni rakennan? Kuolo ja kukat Kuilun partahalla Toinille Aaltonen, oi aaltonen Kysyin kukalta Kukan oikeus