United States or Cook Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kellen ei itkuksi käynyt, Kenen syäntä ei sulannut, Kun oli ääni kummanlainen, Ukon soitanto suloinen. Itsepä Wäinämöisen silmistä vieri vieremistään kirkkaita kyyneleitä; ne vierivät meren selvihin vesihin. Sieltä poimi ne sitten sininen sotka Wäinämöisen käskystä, ja katsos! ne olivatkin sillä välillä jo muiksi muuttunehet, »Helmiksi heristynehet, Kuningasten kunnioiksi, Valtojen iki-iloiksi».
Itki nuoret, itki vanhat, itki miehet naimattomat, itki nainehet urohot, itki pojat puol'-ikäiset, sekä pojat jotta neiet, jotta pienet piikasetki, kun oli ääni kummanlainen, ukon soitanto suloinen. Itsensäki Väinämöisen kyynel vieri kyykähteli. Tippui tilkat silmistänsä, vierivät vesipisarat, karkeammat karpaloita, herkeämmät hernehiä, pyöreämmät pyyn munia, päreämmät päitä pääskyn.
Ahto aaltojen kuningas, ve'en ukko ruohoparta, rinnoin aalloillen ajaikse ja lapaikse lainehille; sisarekset Sotkottaret, rannan ruokoiset kälykset, ve'en kalvolle vetäikse, luikahaikse lumpehelle; itseki ve'en emäntä, ve'en eukko ruokorinta väännäikse vesikivelle, vatsalolle vaivoaikse, tuota ääntä kuulemahan, iloa imehtimähän, kun oli ääni kummanlainen, soitanto ylen sorea.
Lumpeet lekkuu, aallot notkuu, Laineet huuhtoo laivan kantta Seurais leikki kummanlainen, Jos ei ois' se unta vainen Ilma yltyy raivossansa, Laivat kohtaa toisiansa, Torvi kutsuu: joutukaatte! Kiirein nousin seisoalle: Kaikk' ol' tyyntä, rauhaisata; Ruokaneito kellollansa Kutsui syömään laitostansa; Tuo se kaikui: "joutukaatte!" "Päivällistä, vieraat, saatte". Vapaus. Missä päätöksesi nyt?
Kun muutamien aikojen kuluttua kävin heidän luonaan vaimoni kanssa, näin siellä sellaisella yksimielisyydellä hoidetun talouden ja niin sopusointuisen perhe-elämän, että sellaista tapaa vaan harvoissa tapauksissa. Rautaseppä hän oli ja siinä ammatissaan vähän kummanlainen. Kummanlainen hän oli muutenkin miehekseen.
Mut lymypaikassa salin ylvään Näät välihetkenä nuoret nuo: He on puoleks kätkössä jaluspylvään, Min varjoon taittuvi valovuo. Se vielä tanssista hehkui poski, Ja povi aaltosi ihanin; Vait impi herkästi päätään koski, Ja he samaa tunsivat kumpikin. On ilmass' ahdistus kummanlainen, Mi nuorukaista nyt painostaa, Tuo illan tunnelma, kylmä vainen, Se kevään syksyksi kolkoks saa.