Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. kesäkuuta 2025
Ahaa, Dimitri Semenovitsh, oletteko tekin ulkona kävelemässä. Neiti katsoi hyvin pitkään Hornia, joka nousi ja odotti, että Martinov esittelisi hänet, mutta turhaan. Kuulkaas ja neito pidätti ratsuansa minä olen levoton, kuinka käy huomeisen iltaman pääsylippujen. Oletteko te saaneet ne sijoitetuiksi? Tiedättekö, kyllä käy vaikeaksi saada niin monta sijaa täytetyksi.
Ei seudun rauhaa sortaa saa Tyynellä iltaman; Surulle hiljuus armas on, Täss' sydän valvoo onneton. Tuoll' aukealla rannalla Näet neidon kassapään; Kätehen vaipuu otsansa, Hän istuu yksinään, Silmäilee vaiti aalloillen, Ja posk' on lumen-valkoinen. Oi, kauan, öin ja päivisin Hän tuossa nähty on, Niin huomenna kuin eilenkin.
«Kuin monesti jo kuvasit Tuota taaton urheutta! Pian puoliyö lopetti Joka iltaman jutelmat; Ja kuin sitten kauan kesti, Kunnes uinota osasin! Vasta aamun alkaessa Silmät ummistui unehen». «Ollut aika myös on mennyt, Armas aikani alennut; Kirjan on lehti kääntynynnä, Onni poikennut pahanne: Tuli työ, tapoin urohon, Jou'uin pillan piilijäksi, Oi, ken saattavi sanoa, Konsa tuosta kostunenki?»
Käsikädessä he sitten iltaman loputtua lähtivät ja Julia astui Aarnion rinnalla ylpeänä ja suloudessaan hurmaavana. Aarnio taas käyden kuin unissa, suloisen tunteen täyttäessä hehkuisan mielensä. Kadulla Aarnio ikäänkuin ajattelematta kysyi: Missä minut ensiksi huomasitte? Noustessanne puhumaan tunsin teidät heti, vastasi Julia reippaasti, avomielisesti lisäten.
Kaikista näistäpä pisin on sentään Sulhoa vuottavan impyen aika. Kaunis on kesäisen iltaman rusko, Kaunis on nurmella mansikan marja, Kaunis on onnekas orvokin kukka. Kauniimpi näitä on muistossa sentään Poi'alla lemmitty, ihana impi. Sinerv' on lampuen läikkyvä laine, Sinervä lähtehen aalloton pinta, Sinervä lemmikin hempeä kukka Kaikkia näitä on sinerväisempi Armahan impeni lempeä silmä.
Kerran tämä tapahtui kaksi päivää tämän kertomuksen alussa kuvatun iltaman jälkeen ja viikkoa ennen tapahtumaa, johon pysähdyimme kerran Lisaveta Ivanovna, istuessaan ikkunan luona ompelupuiden ääressä, sattumalta katsahti kadulle ja näki nuoren insinöörin, joka seisoi liikkumatonna ja katsella tuijotti hänen ikkunaansa.
Päivän Sana
Muut Etsivät