Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. heinäkuuta 2025
Minun täytyy sanoa sinulle sentähden, että minulla miesparalla olisi mitään tärkeitä salaisuuksia sinulle uskottavana, vaan siitä syystä, että ainoastaan uskollisimman ystävän sydämmessä on tilaa toisenkin surulle, ja minä juuri sinua pidän äsken alkaneen tuttavuutemme ihan ensi hetkestä alkaen parhaimpana, uskollisimpana ystävänäni.
Ensimmäisinä murhekuukausina on sen käyttäminen paikallaan, sillä se säästää surevaa tungettelevaisuudelta, suoden hänelle rauhaa ja lepoa. Mutta pitemmän aikaa surupuvussa käyminen ja toisten ihmisten seurasta luopuminen kalliinkin ystävän vuoksi, on minusta vain sairaloista surulle antautumista, joka ei sovellu kristitylle."
"Sire", sanoi hänelle Isolde, "tunnen itseni väsyneeksi ja sairaaksi. Sallikaa, että vetäydyn huoneeseeni lepäämään. En voi enää kuunnella hänen hassutuksiaan." Hän vetäytyi huoneeseensa mietteissään, istuutui vuoteensa laidalle ja antoi surulle vallan: "Minä kurja, miksi olen syntynyt? Sydämeni on raskas ja suruinen.
Kun tämä kana katovi, Tämä lintu liikahtavi, Niin tämä mäki menevi, Tämä linna liikahtavi, Sivuin tästä tiet tehä'än, Alta rannan raivatahan. Kun tämä kana katovi, Tämä puola pois menevi Tahi kun kuolen kuulu piika, Kätönen kasarivaski, Jääpi sulhoset surulle, Miehet mielimurtehille, Partasuut pahoille mielin, Hattupäät halajamahan. Kant.
En katsoa, kun sinä tanssit hänen kanssansa. VIKTOR. Elä anna surulle valtaa, Sylvi. Nämähän ovat sinun ensimmäiset tanssiaisesi. Huvittele tänä iltana mielin määrin. Huolet kyllä tulevat aikanaan. SYLVI. Ei minua haluta jäädä. Minä olen väsynyt ja tahdon kotiin. VIKTOR. Oletko väsynyt? Se on toinen asia. SYLVI. Mene sanomaan Akselille ole niin hyvä. ANNI. Erinomaisen hauska ilta!
Hän oli kukka hieno Maailman tarhassa, Silmissä loiste vieno Ja ruusut poskilla. Kun keijui kukkamailla Hän kera siskojen, Niin siipiä vain vailla Hän oli, pienoinen. Kuin päivän säde hellä Käy, kukkaa suudellen, Niin taisi myhäellä Hän yksin, kaunoinen. Niin rauhaa kaikkialle Hän tullessansa toi, Surulle haikealle Hän lievitystä loi.
Ukko alensi itsensä ja meni asumaan vävynsä luokse ja sai häntä seurata tuo viaton Jaakkokin, joka, kädet taskuissa kävellen, naurahteli koko menolle ja isänsä surulle ja onnettomuudelle. Aika-hullu oli tuo Jaakko naurusta koottu koko mies. Oli kumminkin vielä vähän jälillä, jyviä oli vielä myymättä ja kaikenlaisia hopia- ja muita metallikaluja ja vaatteita.
"Rakastan sinua rakkautesi vuoksi. "Ymmärrän sinua. "Onnellinen se, joka sinun tavallasi kokonaan voi antautua hetken surulle. "Minulle on vihamielinen Jumala antanut mielen, joka tahtoo aina katsella nykyisyydestä tulevaisuuteen. "Niinpä näen edessämme synkkää surua ja pitkän, synkän polun, jolla ei näy valonpilkahdustakaan.
Ei seudun rauhaa sortaa saa Tyynellä iltaman; Surulle hiljuus armas on, Täss' sydän valvoo onneton. Tuoll' aukealla rannalla Näet neidon kassapään; Kätehen vaipuu otsansa, Hän istuu yksinään, Silmäilee vaiti aalloillen, Ja posk' on lumen-valkoinen. Oi, kauan, öin ja päivisin Hän tuossa nähty on, Niin huomenna kuin eilenkin.
Mutta yksi asia alkoi tuntua Annasta yhä peloittavammalta, se että muutamien päivien perästä piti koulun taas alkaa. Täti sanoi Annan puolesta iloitsevansa siitä, sillä säännöllinen työ oli paras lääke surulle. Niin olihan se totta, vallan totta. Mutta kun hän oli niin väsynyt, niin toivottoman väsynyt. Ja eihän se ollut vain suru isän kuoleman tähden, joka hänestä teki lopun.
Päivän Sana
Muut Etsivät