United States or Hungary ? Vote for the TOP Country of the Week !
Se oli kuin läikkyvä tie, joka lähti kaukaa ikäänkuin tunturin huipulta ja suuntaansa muuttamatta vei Nuottanientä kohti. Mutta taloa lähestyessään se näytti remahtavan suureen nauruun, leveten vähävirtaiseksi, korkearantaiseksi suvannoksi. Siinä se levähti vauhdistaan ja kokosi uusia voimia. Nuottaniemen suvanto oli mainio lauttasatama.
Hän ei kuitenkaan huomannut sen liikkuvan, mutta hiljalleen läikkyvä kirkas järven pinta petti lasten silmät. Rovastinnan korviin oli käynyt lasten sanat "se liikkuu siellä", niin se lisäsi hänen hätäänsä ja huusi: "Hyvät ihmiset, ottakaa Aili pois järvestä! Ottakaa, ottakaa Aili pois. Voi voi Aili raukka. Ottakaa, ottakaa Aili pois järvestä.
Loistava kuori, läikkyvä sisus, sanoi Aspela, täyttäessään pikarin. Vaimoväki ensin! Mari, maistapas tästä viinapuun hedelmästä, sinä toimen nainen! Se ehkä on väkevää, minä en ole tottunut. Maistaenhan maun tuntee, ota ja maista! Nyt läheni äitini pöytää ja maistoi punaista nestettä.
Ja sitten kävi. Paha tyttö oli ennen vallan nuorena rakastanut leikkitoveriaan, joka meni merille. Mutta koska tytöllä ei ollut periaatteita, jotka olisivat estäneet häntä rakastumasta uudestaan, oli hän muutaman kuukauden kuluttua unohtanut merimiehensä ja rakastunut hyvään poikaan. Pahoilla tytöillä on usein semmoinen liian läikkyvä luonto. Nyt oli merimies taas palannut kotiin.
Aina kun laivoja päin kuka Troian mies kekälettä leimuavaa koki kiidättää, kuten kiihteli Hektor, senpä jo kenttään löi heti Aiaan kerkeä keihäs. Kakstoist' iliolaista hän noin liki laivoja kaatoi. Noin lujalaitaisesta he laivast' otteli siellä. Vaan Patroklos joukkojen pään tykö riensi, Akhilleun, polttavat kyynelet poskillaan, kuin läikkyvä lähde kallion jyrkänteelt' yhä uhkuu tummana vettään.
Sitten hän pisti toisen kätensä kattilaan ja pirskotti vettä taakseen oikealle. Sen jälkeen hän puhalsi vasten tuulta, joka suhisten leikki hänen pitkässä parrassaan. Lopuksi hän heilautti soihtua päänsä päällitse oikealta vasemmalle. Soihdun hän asetti takaisin maahan ja sanoi itsekseen mumisten: "Kuulkaa minua, vanha maa, läikkyvä vesi, keveä ilma ja leimuava liekki!
Muotoon muuttautuin nyt kahden kalliokotkan istuutuivat Athene ja hohtavajousi Apollo aigiinkantaja-Zeun ikitammeen tuuhealatvaan, silmäten mielissään miesjoukkoja; sankkana välkkyi sarjat istuvien kypärää sekä kilpeä, peistä. Kuin kare läikkyvä laajeten käy meren aukean pintaan nousevan läntisen alla ja tummentain vedet velloo, niin väki Ilionin ja akhaijein taajana peitti tanteren.
ILVO. Nyt sinut omistan, seppo. Sin' olet muita muhkeampi, Vallan kantaja vakava. IMMO. Pohjan impi! Suomen seppo! Terve Suomen rannan rauha! Terve kunnia, kukoistus! Joukko yhtyy huutoon. Mulle tyttöni on miekka Kaarikaula on enempi: On suloinen hurmajuoma, Joka jo sepon sulatti. Kansa, läikkyvä vetonen, Sekin kallistuu keralle. Tässä on sylini täysi, Kotionnen päivän koitto.
Aikoen itseänsä koristella, vierivän virran Rantoja runotar käy, ain' etsien tyynintä paikkaa; Mutt' yhä lainehtien, joka kohdassa läikkyvä pintans Jumalatarta vaan rumentaa ain'; pois kääntyy hän ä'issään; Jokipa jäljessään heti pilkaten huutaa: "Sa kurja, Totuutt' et malttane nähdä, jonk' tarjoo peilini sulle!"
Kaikista näistäpä pisin on sentään Sulhoa vuottavan impyen aika. Kaunis on kesäisen iltaman rusko, Kaunis on nurmella mansikan marja, Kaunis on onnekas orvokin kukka. Kauniimpi näitä on muistossa sentään Poi'alla lemmitty, ihana impi. Sinerv' on lampuen läikkyvä laine, Sinervä lähtehen aalloton pinta, Sinervä lemmikin hempeä kukka Kaikkia näitä on sinerväisempi Armahan impeni lempeä silmä.