Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. heinäkuuta 2025
Aina kun laivoja päin kuka Troian mies kekälettä leimuavaa koki kiidättää, kuten kiihteli Hektor, senpä jo kenttään löi heti Aiaan kerkeä keihäs. Kakstoist' iliolaista hän noin liki laivoja kaatoi. Noin lujalaitaisesta he laivast' otteli siellä. Vaan Patroklos joukkojen pään tykö riensi, Akhilleun, polttavat kyynelet poskillaan, kuin läikkyvä lähde kallion jyrkänteelt' yhä uhkuu tummana vettään.
Mutta siinäpä onkin ilta jo kulunut, ja vielä on urheilu tekemättä, ja täällä maalla olisi Tommolasta mentävä aikaisin levolle; siksi ei hän enää huoli odottaa kolmannen uunillisen loppuun palamista, vaan sammuttaa pari viimeistä kekälettä, heittämällä vähäisen vettä kiukaan alle.
Poika potkasi kekälettä padan alle niin että vesi sieltä läiskähti. Mitä sinä siinä niin potkit? isä muistutti, katsellen peränurkan pimennosta pojan puuhia. Hermanni ei vastannut mitään, koetti vain tirkistää kirjaansa. Isän ääni kuului taas pimennosta: Pane nyt lamppuun valkeata, mutta älä väännä kovin palamaan, alkaa vain savuta ja menee lasi rikki.
Mutta kun hän oli sen yli astunut, niin Maria oli muuttunut Elliksi, eikä hän ollutkaan Inkerin mökissä, vaan kappelin sakastissa: pyövelin kamala naama irvisteli häntä vastaan, uhreja kidutettiin, valitushuutoja kaikui autiossa holvissa, veri valui pitkin sen lattiaa, Inkeri makasi ruhjottuna hänen jalkojensa juuressa, ja resuisen papinkauhtanan verhoama luuranko heilutteli palavaa kekälettä hänen päänsä kohdalla.
"Mitä te sillä tarkoititte, kun piditte sitä kekälettä minun nokkani alla?" kysyi Heikki. "Minä tahdoin siten koetella, oliko teillä tuntoa ja taitoa ensinkään", sanoi mies. "Sanoitte omantuntonne teitä ahdistaneen, mutta olittehan ryöwäys=yrityksessänne suulas ja kekseliäs puheissanne kuin paatunein konna; kuinka nämät sanat sopiwat yhteen?"
Kekäle takassa oli sammumaisillansa. Riikan tytär, nuori Niini, puhalsi kekälettä, ja valkea loisti taas kirkkaammin. Hän otti kaksi kirjaa ja luki tulen loistossa sieltä ja täältä vuorotellen molempia.
Silloin pisti hänen päähänsä aatos kauhea epätoivon synnyttämä aatos eikä ollut miettimisen aikaa, aatos oli todellisuus ennenkuin se oli lopuksikaan ajateltu ja heiluttaen palavaa kekälettä kädessään syöksi hän nuolen nopeudella joukon läpi ulos pihalle ja heitti voimakkaalla kädellä kekäleen heinälatoon heinien ja olkien keskelle! Kauhistuksen huuto.
Hänen muotonsa oli sitä lajia että sitä pelkäsi, kuin sen vaan näki. Hän oli suuren kokoinen leveä hartiallinen mies, ja hänellä oli pöyheä harmaan sekainen tukka ja parta, jotka melkeen peittivät koko kasvot. Ne syvässä makaavat silmät kipenöitsivät niinkuin kaksi tulista kekälettä.
Ja jos ei hänellä ollutkaan aina tulista kekälettä saapuvilla, kuten hevospoikaa kyydittäessään, niin löytyi hänellä katseita ja sanoja, jotka toimittivat saman. Avojalka ei voinut kylliksi kertoa mustalle Marannalle, mitä kaikkea Rosel oli hänelle tehnyt, ja kun hänen ei sopinut kotonaan sitä tehdä, niin päästi hän täällä kielensä valloilleen ja moitti Roselia ankarimmilla sanoilla.
Päivän Sana
Muut Etsivät