Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. heinäkuuta 2025
Vaka vanha Väinämöinen tuossa tuon sanoiksi virkki: "Elä itke, puinen pursi, vene hankava, havise! Kohta saat sotia käyä, tappeloita tallustella. "Lienet pursi Luojan luoma, Luojan luoma, tuojan tuoma, syrjin syökseite vetehen, laion aalloillen ajaite, ilman kouran koskematta, käen päälle käyttämättä, olkapään ojentamatta, käsivarren vaalimatta!"
Hän näytti niin ankaralta ja totiselta, että Gabrielle melkein pelästyi. Suu, joka tavallisesti oli lempeä ja suruinen, näytti nyt jäykältä taipumattomalta juovalta, ja hänen jääkylmä, halveksiva katseensa pakotti Gabriellen, epäselvästi sammaltaessaan "hyvää päivää" luomaan silmänsä maahan. "Päivää." vastasi Robert ojentamatta hänelle kättään, "missä olet ollut?"
On todellakin opettajatar nyökäytti hyvästiksi ystävällisesti vaan ojentamatta kättä hänelle, ja kiiruhti ylös rappusia. Tumma verivirta syöksyi hetkiseksi nuoren miehen auringon paahtamille kasvoille; hän tunsi kuin neulanpistoksen tuossa huomaamattomuudessa, jota neiti osoitti hyvästiä jättäessään.
Neiti taiten vastoavi, sanovi sanalla tuolla: "Sillenpä minä menisin, kenp' on veistäisi venosen kehrävarteni muruista, kalpimeni kappaleista, työntäisi venon vesille, uuen laivan lainehille ilman polven polkematta, ilman kouran koskematta, käsivarren kääntämättä, olkapään ojentamatta."
Kilistelimme kaikki lasejamme ja toivotimme toisillemme "ilosta joulua", ja isä sanoi sitä paitsi kaikille: "olkoon onneksi". Kuin Holtin piti kilistää Elinan kanssa, näin hänen äkkiä seisahtuvan ja lasi jäi ojentamatta Elinaan päin. Myös tyttö jäi toviksi seisomaan lasi kädessä, vaan istuutui sitten jättäen kilistämättä setänsä kanssa.
Pekka oli ääneti katsellut poikaansa tähän asti, vaan nyt hän niinkuin kainosteleva lapsi irroitti kätensä höylästä, kuitenkaan ojentamatta sitä Kustille. Terve, terve! minä se olen", puristi hän vanhuksen kättä. Tiina luuli poikansa kysyvän kuka Pekan toveri oli ja alkoi toimittaa: "herrainen aika! etkö sinä enää tunne häntä, serkkuasi, minun sisarvainajani poikaa, Jönövaaran Anttia?
Samaten hän oli ollut tyytyväinen, kun hän oli päässyt äsken saliin, niin ettei Rautiainen ollut häntä kätellytkään. Nyt häntä halutti ojentaa molemmat kätensä, vaan häntä ujostutti. Ojentamatta toistakaan hän kääntyi ja meni ikkunan luo. Siinä seistessään hän kuuli täti Smarinin äänen ja Miinan kahvitarjottimen räminän.
Päivän Sana
Muut Etsivät