Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. toukokuuta 2025
Hänen mitättömän pieni nenänsä tihkui vesiherneitä, kun hän vanhanaikaisessa soututuolissaan kiikkui ja lojui puotikamarin lattialla ja jostain »viisusta» uskollisella hartaudella lauloi, kimakalla, honottelevalla äänellään: »Sä olet hellin iloni, Mun rakastettu neitoni, Sua helleydellä ainiaan, Rakastan hamaan kuolemaan. Miehellä ei ollut korvaa rahtuakaan, sen lisäksi hän honotteli.
Mä muistan sen lempeän laakson, Ainiaan muistan sen, Miss' istuin ma neitoni kanssa, Hellästi syleillen; Ja kiirehti kesänen päivä, Sunnuntaipäivä tyyni. Me varjossa valkean tuomen Istuimme ruohistoss', Ja allamme kimmelsi järvi Paisteessa auringon. Ja loiskelit Ahtolan immet Kultasell' santarannall'.
Ei kannattanut jäädä odottamaan hänen paluutaan. Niin sukkelaneuvoinen mies kuin Nierot ei jäisi todennäköistä vastausta velkaa. Palasin takaisin kaupungille ja lähdin Jaffanportista kävelemään asemalle päin. Täällä oli hauskaa ja väljää. Montefioren edustalla olevan sivukäytävän luona mutta siinähän neitoni olikin!
"Oi oi, oi oi, sulhoseni, Lunasta minua poies!" "Millä sinun lunastan?" "Onhan sulia kolme koriata linnaa; Pane paras panttiin Minun pääni päästimeksi, Neitosi lunastimeksi." "Jopa neito parka, Panen parahan linnan Sinun pääsi päästimeksi, Neitoni lunastimeksi; Ennen luovun linnastani Kun paraasta neiostani; Linnan minä toisen saan Vaan en saane neittä." Pani parahan linnan, Lunasti neion poies.
Syömeni syttyi ja henkeni hehkui armahan immen luoksi, mut oli pilkkuja purjeen täynnä, tohdinko niiden vuoksi? Silloinpa pilvehen päivyt peittyi vaatetta valkasemasta. Pilkkunen myös oli neitoni purje, varjossa näin sen vasta. Pois päin, purteni murhemielin käänsin mä aavaa kohti kaukaa ehkäpä immelleinkin puhtailta purjeeni hohti.
Päivän Sana
Muut Etsivät