Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. heinäkuuta 2025
Alkaen metsän reunasta, johon nuori Durward oli nyt seisahtunut kumppaninsa kanssa, katsellakseen kuninkaan asuntoa, levisi tai, pikemmin sanoen, kohosi, joskin hyvin hiljakseen, aukea lakeus, jossa ei näkynyt minkäänlaista puuta eikä pensasta, lukuunottamatta suunnattoman suurta, puoleksi jo kuivunutta vanhaa tammea.
Ilma oli tyyni; monista puutarhoista levisi raitista maan ja lehden silmukkain tuoksua. Ovet olivat kaikkialla auki. Puutarhoissa tehtiin työtä, haravoitiin pois keltasenruskeita, kerroksiin pusertuneita lehtiä, edellisen vuoden kuivunutta kesäpukua, lapioitiin ja kaivettiin, istutettiin ja kasteltiin.
No niin, minä tiedän että enoa mies miellyttää. "Minä olen nähnyt asessori Svaningin morsiamen." "Vai niin, hän lienee sangen arvossa pidettävä tyttö," sanoi eno. Arvossa pidettävä? Olisi eläminen jossain toisessa vuosisadassa, että käyttäisi tyynni kuivunutta laatusanaa. "Niin, hän on herttainen, kunnioitettava tyttö; mutta köyhä."
Pieniä tuuliaispäitä suhahteli heinikossa ja tuon tuostakin ne usahtivat kynnöspelloille juoksevina patsaina pyörittelemään kuivunutta päällysmultaa. Joku siellä pääsi suureksikin, kohotti ryöppyävän päänsä monen sylen korkeudelle, tempoi huimaavaan pyörteeseensä kaikki, mitä matkalle sattui.
Mutta paistett' ainaist' onnen kestää Voisko henkes taimet kaunihit? Katso kesän kukkaa kuivunutta! Paisteet pitkät poudistutti sen! Paisteesen se hiljaa kuoli, mutta Elpynyt ois taivaan tummeten, Taivaan tummeten ja sateen tullen. Noinpa henkes hento kukkanen Kuihtuu päivän paistaiss' yhä sullen, Elpyy alla kyynelsatehen !
Seuraavana aamuna ratsastimme kaakkoa kohti, kautta rantatiheikön, yli harmaan, aavikkomaisen suola- ja kipsipeitteisen maakamaran, yli ruskeankeltaisten kivikkomaiden ja somerikkojen, poikki purouomain ja rotkojen, kunnes saavuimme uuteen rotkelmaan, jonka puoleksi kuivunutta purovartta lähdimme nousemaan.
Pidä kielesi ohjissa ja ojenna minulle kukkurainen simasarvi, saadakseni kostuttaa kuivunutta kurkkuani. Neitonen tarttui hopeiseen juomasarveen ja täytti sen reunoja myöten vaahtoavalla simalla suuresta tynnyristä tuvan viereisestä ruoka-aitasta. Sinä, Alf! käski talon isäntä ovenviereisellä rahilla istuvaa, nuorta orjaa, jolla oli taistelijan vartalo ja kauniit kasvot.
Saisinko vain jostakin vaikka pienen, peukalon pään kokoisen jäämurusen, jonka tipauttaisin tuohon selän ja paidan väliin, olisin jo hetkeksi onnellinen. Kylmä väräys pääsisi ruumiini läpi. Taikka saisin kostuttaa jo kankeaksi käynyttä kieltäni ja kuivunutta kitalakeani raittiilla vesikulauksella, vaan vesikin täällä vain lämmittäisi, jos sitä lämmintäkään saisi.
Päivän Sana
Muut Etsivät