Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. lokakuuta 2025
Hän olisi voinut tulla puolen tunnin perästä takaisin, mutta hän ei tahtonut, sillä hän on niin ylpeä." "Sinä olisit voinut mennä pyytämään puodista Aarnea kanssasi." "En minä huoli Aarnesta mihinkään kanssani." "Miksi et huoli? Onhan Aarne hyvä poika." "Semmoinen hyvä; ei riitele koskaan kanssani, myöntää kaikki. Mutta ylpeä Josu onkin jo tuolla." Topias ja Josu olivat tulleet portille.
Suositellen Topia itseensä istui hän Tapanin ja Simon äidin seurassa, puheli asiantuntevan tarkkuudella maanviljelyksestä, karjan- ja taloudenhoidosta. Josu, silmät kiiluvina kärkkyi siinä neljäntenä. Lempeä ja ihmisystävällinen rouva voitti pojan suosion; Topi istui hänen syliinsä, piteli sormuksia, kelloa. "Minulla on tätikin; onko sinullakin?" Tapani häpesi, kuin sinutteli rouvaa.
"Ja kahdenkesken olette asuneet näissä huoneissa, Topi tässä ja sinä tuossa toisessa." "Niin olemme." "Kuule Topi! Minä otan kaikki äskeiset puheeni takaisin. Ei Helka täällä teidän kanssanne olisi muistanut ikävöidäkään. Annatko minulle anteeksi?" "Annan, vaan en rangaistuksetta; sen saa määrätä Josu. Kerro hänelle rikoksesi, minä sillä aikaa käyn leipurissa."
Sillä tiellä joutuivat Josu ja Topias kulkemaan Aleksein talon ohitse. Siinä puodin kohdalla oli liikettä. Kadulle oli keräytynyt joutilasta kansaa katselemaan kuinka oviin lyötiin suuret sinetit ja rautakanget nostettiin akkunaluukkujen yli. Joutilas joukko ilvehti ja napisi. "Hän on mennyt Amerikkaan," sanoi yksi. "Ja varastanut miljoonan," lisäsi toinen.
Topias seurasi Johannan neuvoa eikä ollut tietävinäänkään asiasta, antoi vaan huomionsa vanhettua, mutta ei unhottua. "Poltatko sinä tupakkia?" kysyi hän sitte erään kerran päivällistä syödessään mutta niinkuin sivumennen ja niinkuin ei poika olisi ollut niitä miehiäkään. "Poltan." Josu katsoi rohkeasti Topiasta silmiin. "Minä ostin sinulle säästölaatikon ja panin sen pöydällesi.
Milloin olet päivän polttamata pudotan siihen viisi penniä. Se tekee viikossa kolmekymmentä viisi penniä, paljonko vuodessa?" "Kahdeksantoista markkaa ja kaksikymmentä penniä", vastasi Josu vikkelästi. "Rahoilla voit ostaa kirjoja tai voit niillä käydä kouluakin, voit ottaa tunteja laskennossa ja kirjanpidossa. Nuorena on hyvä oppia." Sen enempää ei asiasta sillä erällä puhuttu.
Yhdelle oli hän velkaa korvatillikan, toiselle nyrkkilyönnin, kolmannelle molemmat, hypätä ulos kadulle ja maksaa velkansa korkojen kanssa oli minuutin työ. Topias oli avutoin, hän torui Josua, käski isällisin sanoin poikia asettamaan leirinsä muuanne, turhaan molemmat. Pojat olivat paatuneita velikultia ja Josu ei voinut luonnolleen niin mitään. Mutta Simo keksi keinon.
Josun silmät kiilsivät; hän putisi, tutisi, niin teki mieli. "No saat kaksi. Tiedätkö, näissä on yhdeksän makua: karamellin, neilikan, piparikakun, punajuurikkaan... Manna ei ole näiden rinnalla..." "Minä en enää polta tupakkia; minä ostan kirjoja ja käyn koulua." Josu heitti itsensä seisoaltaan ovensuuhun kolmella ympäriheitolla taaksepäin, jäi joka kerralla jaloilleen ja meni ovesta ulos.
"Sinä Josu soisit varmaankin minun nyt heti alottavan puhelemaan englantilaisten nyrkkitaisteluista ja kuuman Indian suurista kaupungeista, mutta tänä iltana en minä vielä niihin ehdi, minulla on lähempänä sydäntäni muita kerrottavia. Odota kiltisti toiseen kertaan..." Myöhäiseen iltaan kertoili merimies, mitä hänellä oli lähinnä sydäntä.
Vedenjanoisena ja väsyneenä tuli aina niiltä matkoilta kotiin. "Josu ja minä emme juo viiniäkään", lausui Topias hänelle erään kerran, jolloin taas tuli janoisena ja töhertyneenä kotiin. "Tulkaa meidän seuraamme; raittiin miehen elämää ei voita mitään." "Sen minä teenkin. Miks'ette jo ennen sanoneet noita sanoja?" Seuraavalla kerralla viipyi hän taaskin määrätyn aikansa.
Päivän Sana
Muut Etsivät