Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. lokakuuta 2025
Josu löi laulua makeiden ja kauniiden ympäryspaperiin sillä aikaa kuin Topias vyötti turkkiaan. "Nyt ollaan valmiita." "Niin täälläkin ... painovirheetkin ovat jo..." "Hyvä... Huomenna tulen takaisin ... Pyöritäänpä nyt tuulimyllyä ennenkuin erotaan." He pyörivät siksi että molemmat hengästyivät. "Nyt minä lähden. Hyvästi vaan!"
Ja kartano onkin omansa, ei ole siitä velkaa penniäkään, vaikka on yhtä pitkä ja korkea kuin Simonkin talo. Vahinko, ett'eivät Johanna, Simo ja Josu ole muassa. Mutta, voihan hän kutsua heidät luokseen vaikka jo huomenna, ja tarjota viiniä. Illalla sitte voivat tulla tänne yhdessä. Köyhtymättä voi hän kerran viikossa sen tehdä...
Ruo'an, vaatteen ja palkan ohessa tarvitsee hän isällistä hoitoa, lempeätä kohtelua. Ja molempia saa Josu ajatus tuli kuin korkeudesta tukkukauppiaan luona.
Yö, kaunis kesäyö hiipi kaduille käsikädessä hiljaisuuden kanssa. Kello kymmenen tulivat pojat. "Tässä me nyt olemme ja nyt me tiedämme missä Josu on." "Ja nyt me tulimme sanomaan teille missä hän on." "Nyt on hän talossansa." "Nyt on hän linnassansa." "No ilmattu ihme!" Topias vei pojat huoneesen.
Josu oli tullut kotiin päivällistunniksi; hän katseli Topiaan puuhaa, sormellaankaan ei auttanut, sanaakaan ei sanonut. "Lähde jo, ett'et vaan myöhästy ja mene Vanhan kirkon kautta ja käske tämän talon uusi isäntä tulemaan tänne hevosella, niin viemme kirstun asemalle." Josu lähti. Topias katsoi akkunasta hänen peräänsä ja näki hänen pyyhkivän silmiään nenäliinalla.
Päivän Sana
Muut Etsivät