Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. lokakuuta 2025
Topias hänet pöngitti ylten ympäri. "Tulisi Maiju ehkä äitisi kanssa, jos kehtaisi pyytää. Mutta kuka kehtaa? Sanoisi pian jänishousuksi ja katsoisi almanakasta syntymäpäivää, joka kohta yhdennentoista kerran..." Ja Juhannus-aattona he menivät ilouhumussa ja jättivät Josun yksin kotiin. Kalastajakadun kauppapuodissa oli jo tapahtunut se, jota Josu oli vapisten ajatellut.
"Ei ihmisen pidä elämän kiitosta tavoitellakseen, mutta uskollisen ja ahkeran pitää hänen aina oleman." "Tik, tak, tik, tak, tik, tak." Aamulla petti uni molemmat, mutta enemmän Topiaan. Josu heräsi ensiksi, keitti kahvin, veti kellonsa ja herätti sitte Topiaan, virkkaen nauravalla suulla: "Kellot ovat kohta seitsemän." Topias hieroi unen silmistään ja otti herättäjän pienen käden käteensä.
Oletteko kuulleet kummempata, kuin että kaksi ja kolme on yhteensä kuusi?" Luettuaan Pertun kirjeen istui Josu Topiaan polvelle ja sai siinä pian hyvän mielensä takaisin. Tukkukauppias oli hänen mielestään kevätpakkanen; sekin usein on kylmä, sitte löyteä ja lopulta lämmin.
Luulletikin näkyvät sinervät ja sormensijat vielä tänäkin hetkenä pojan korvissa ja silmien alla. Käpälämäkeen sitten rahoineen sen vilkkinän kanssa. Josu perästä itkien, huutaen apua ja poliisia. Mihinkä poika, pikkanen taatiainen, pitkän ryövärin jälessä pääsi? Ei mihinkään, ei kuhunkaan.
Kuin pahojen töiden nuora tulee täyteen, ei se enää olekaan makea, sillä se on piikkiä täynnä. Kukin paha työ on piikki ja jokainen piikki pistää, kuristaa. Tämä karkaamisesi on myöskin yksi piikki, pitkä ja terävä, hyvin pitkä ja terävä." Josu kätki kasvonsa hiekkaan; itki että ruumiinsa vavahteli.
Tyynenä pyhä-aamuna kuuluu Yli-Tuomosta kanteleen soitto, kuuluu Tapanin ehjä ja voimakas ääni... Nauraen unissaan kuiskasi Josu: "
Poika toi pudonneen ruuvin, Topias väänsi sen vahvoilla käsillään kiinni. "Kyllä se nyt pitääkin", vakuutti hän itselleen, "mutta varmuuden vuoksi, täytyy se ensimmäisessä pajassa kiertää avaimella lujemmasti ja syvemmälle." Sitte vasta katsoi hän onnettomuuden ehkäisijään. Poika oli paljasjaloin, silmänsä olivat kyyneleiset, vaatteensa rikki kuluneet. "Mikä sinun nimesi on?" "Josu"
"Joka kestäisi tätä tunnin, kaksi." Mitäpä siitä, vaikka hän itse oli kansan alimmista kerroksista, koska oli sivistynyt ja rikastunut. Hän taisi useampia eläviä kieliä ja oli kuulu kavaljeeri. Hänen rikas, karjalainen luonteensa hurmasi häneen hienotkin seuraihmiset... Josu tuli Helan ja pojan kanssa kamariin kuvatauluja katselemaan. Aleksei istui selin heihin. "Katsos hepoa!"
Kerran vaan Josu väitti Topiaan kanssa, ett'ei hän koskaan näe sihteerin sinisempää silmää, molemmat ovat muka yhtäläiset keltaiset.
Nyt häntä halutti mennä tervehtämään sukulaistaan, jota ei ollut nähnyt moneen aikaan. Koska ei ollut mitään kiireitä töitä, niin tulisi viipymään siellä kuukauden, ehkä enemmänkin. Siis matkalaukku kuntoon ja hyvästi näkemään asti. Josu lakasi hänen jälkensä kadulle asti ja virkkoi sitte: "Nyt hän meni meiltä ja meni ijän päivän kanssa."
Päivän Sana
Muut Etsivät