United States or Sint Maarten ? Vote for the TOP Country of the Week !
Henrikiä vähän nauratti tämä asia; nauratti se, että tuo lapsukainen, jota vielä ihan äskettäin oli pitänyt torua ja käskeä, nyt näytti kokonaan unohtaneen vanhat välit, puhui kovalla ja nauravalla äänellä kaikellaisista toverien kepposista ja omista virkatoimistaan, naputteli niinkuin ainakin mies, tupakin hiveniä pois paperossin kannasta, pisti paperossin hampaittensa väliin, alkoi sitä silmät rypyssä sytytellä mutta jatkoi samassa hampaat yhteen litistettyinä puhettansa niinkauan kunnes tulitikku ehti sammua, raapaistakseen sitten muka hermostuneesti tulen toiseen tulitikkuun.
"Ei ihmisen pidä elämän kiitosta tavoitellakseen, mutta uskollisen ja ahkeran pitää hänen aina oleman." "Tik, tak, tik, tak, tik, tak." Aamulla petti uni molemmat, mutta enemmän Topiaan. Josu heräsi ensiksi, keitti kahvin, veti kellonsa ja herätti sitte Topiaan, virkkaen nauravalla suulla: "Kellot ovat kohta seitsemän." Topias hieroi unen silmistään ja otti herättäjän pienen käden käteensä.
Mutta nyt kuului kolkutus ovelta, ja heti rynnättiin yhteisesti sinnepäin, että tyttö nauravalla muodolla ja vaatteet epäjärjestyksessä keskellä riehuvaa joukkoa kannettiin sitä kohden, juuri hyvään aikaan tervehtimään isää, joka tuli kotiin, mies muassa, kantaen joululahjoja ja leluja. Siinä mar huudettiin ja oteltiin ja turvatonta kantajaa ahdistettiin!
Kun nikkari Esa samassa tuli mökiltänsä polkua pitkin käyden ja aikoi pysähtymättä jatkaa matkaansa, huusi Mikko iloisella, nauravalla äänellä: »Mihinkä nikkarilla on kiire? Mitä nyt kuuluu?» »Ei mitään.» »Hoo! No ei suinkaan nyt taida kovin kiireitä nikkarintöitäkään olla?»
Henrik oli silloin suuressa salissa kauppaneuvoksen kanssa puhumassa poikien luvuista, kun Uuno avasi oven ja tuli terveenä, punertavana, nauravalla rähinällä sisälle. Ei tiennyt loistivatko hänen valkoset hampaansa vai siniset silmänsä enemmän. No terve, Heikki, sanoi Uuno ensin Henrikille, antaen hänelle kättä, ja tervehti sitten vasta kauppaneuvosta.
Nauravalla mielihyvällä kuunteli Viion leski heidän tunnustuksiaan ja tunsi jonkunmoista tyydytystä siitä, kun jotkut lausuivat niin sattuvasti ja ikäänkuin ilmaisivat hänen tunteensa, joille hän ei ollut sanoja tavannut. Latun emäntä pysyi vakavana, tuli melkein vielä vakavammaksi kuin oli ollut. Hän tuntui ja näytti nöyrälle ja vaatimattomalle ja katseensa oli enemmän surullinen kuin iloinen.
Ei tuo niin erittäin nukuta, sanoi Reittu tarkastaen puhetoveriaan, joka parhaillaan leyhäytteli tukkaansa taaksepäin ja alkoi sitä sitoa palmikolle. Taitaa sitten olla matka mielessä, jatkoi Laara nauravalla äänellä. Ei tuosta siitäkään, kun on kerran hevonen tallissa. Jos ei hevosella, niin jalkaisin. Reittu katsoi poikain vuoteelle ja ne näyttivät nukkuvan.
Sielut kaikkialla Riemu kirkastaa: Suulla nauravalla Joulu virkahtaa: Rauha maassa! Yli-enkelitten Kuori korkea Kautta taivahitten: Herran kunnia Korkeudessa! Viihdy ihmismieli: Joulu rauhan tuo. Kiitä sydän, kieli: Herra armon suo Jeesuksessa. Hiljaa vaan! Hiljaa vaan! Hiljaa valo valkeneepi, Hiljaa kasvi kalpeneepi, Hiljaa toukka syö.
Luulin toki tarkemmaksi tuntoasi, kun olet vanha ristitty olevinasi, mutta paatunut näyt vielä olevan pakana, sokea ja sydämetön: murhan olisit tehnyt nauravalla suulla ja keveällä mielellä. Mene vain vallesmanniin, kun tuntosi sallinee, mutta älä tule toista puhumaan ja toiset on tarkoitukset takanasi.