United States or New Zealand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Etkö sinä sitä tiedä, sanoi hän, että se on meidän kylän miehiä, ja se myöpi siellä omia tekemiään lauluja. Mene sinäkin ostamaan, niin näet vasta oikein, minkälaiseksi laulu pitää laatia! Mitä teidän kylän miehiä? tiukkasi toinen vastaan, vaikka puhe vähän kielellä kangerteli. Sinunko vai kenenkä' Mi-mistä sitä sitten sinä mu-mu-muka o-olet olevinasi?...
Herrassyörinki Vingler on taitava mies! LIND. Sepähän sitte nähdään! RUOTSILA. Jaa, jaa, kyllä se nähdään! Tämä riita saattaa sinun vielä tilaltasi LIND. eli sinun lampeen, Sen hyvin kernaasti suon, että ähmissäsi hukutat itsesi siihen. RUOTSILA. Hyi, hyi, sinä olet jumalatoin! LIND. No, oletko sinä kristitty olevinasi? RUOTSILA. Enhän minä muka kristitty ole!
Tee kaikki mitä käsken. HILMA. Minä teen mitä hyvänsä! EEVA. Istu siihen maahan. HILMA. Tässä minä nyt istun. EEVA. Ja ole olevinasi niinkuin et puhelisikaan minun kanssani. Sano aina, kuulitko. HILMA. Kuulin ja ymmärsin. Vielä hetkinen isänmaan kamaralla armaan vieressä. EEVA. Jannelta suu kiinni! HILMA. Kuulin. Suusi kiinni, Janne. EEVA. Nyt luullaan, että minä olen Onnen herran morsian.
Sinä näetkös olit olevinasi minun morsiameni. Mitä siihen sanot, Riittaseni? RIITTA. Minusta sinä teit hyvin tuhmasti tuollaista uneksiessasi. Mutta älä Hannu parka ole siitä milläsikään. Tuo uni ei merkitse mitään. HANNU. Päin vastoin! Se merkitsee hyvin paljon.
AMALIA. Minä en ole hullu minä en ole saanut kokoon, en niin mitään, sen tiedät aivan hyvin, vaikka olet olevinasi niin viaton ja minä käsitän kyllä, että olette samassa liitossa. Niin, niin, te olette molemmat juuri yhtä hyviä, yhtä hyviä! Mutta sen vannon: en ikänäni enää teidän huoneisiinne astu. Hyvästi, mokoma mokoma herskaappi !
KUSTAA. Minä en saata, se on niin vaikeaa. VOITTO. Eikö mitä? Esimerkiksi ole sinä olevinasi serkku ja minä olisin sinä. Hyvää päivää hyvä serkku. Jumal' antakoon serkkuseni. Tuota, hm hm kuinka olette maannut viime yönä? KUSTAA. Niin ja näin, kiitos kysymästä! VOITTO. Hauskaa kuulla, hm tuota hm tänään on kaunis ilma. KUSTAA. Onpa kyllä. VOITTO. Ja minä hm hm hm
En minä sinua hyvin kauaksi kulettaisi, sanoi hän sitten taas totisena, en hyvin kauaksi kulettaisi. Etkö arvaa, minnekä? En minä arvaa, sanoin minä, enkä suinkaan arvannutkaan. Vai et sinä arvaa, vaikka olet olevinasi. Minä vain pahoin pelkään, että olet jo itsekin samaa... Mutta kun emäntä näki, että minä vain töllistelin enkä ottanut ymmärtääkseni, puhui hän suunsa puhtaaksi.
Samalla kun minä olen täältä astunut Ollin huoneesen, huuda sinä Ollia, voivottele ja ole olevinasi hyvin kipeä ja siten viivytät Ollia luonasi, jolla aikaa minä lasken pullon Ollin pullon sijalle ja kätken Ollin pullon hänen vuoteensa päänalustan alle sängyn pohjalle. Siten saamme Ollin ottamaan unijuomaa ja niin pääsemme karkuun.
WILLE. Niin ikkunaan sinä kyllä osaat, mutta minäpä KALLE. Aina sinä olet olevinasi. Sinä ja sinä aina paremmin osaat. WILLE. Oletpa itse ihan samallainen! Aina kerskaat, että osaat paremmin lukea. KALLE. Eikö se ole totta sitten? Minulla onkin sellainen sisar, ettei sinulla olekaan. WILLE. Ei hän sinun sisaresi ole. Ei edes sisarpuolikaan. KALLE. Sama se. Sinulla ei ole sellaistakaan.
Luulin toki tarkemmaksi tuntoasi, kun olet vanha ristitty olevinasi, mutta paatunut näyt vielä olevan pakana, sokea ja sydämetön: murhan olisit tehnyt nauravalla suulla ja keveällä mielellä. Mene vain vallesmanniin, kun tuntosi sallinee, mutta älä tule toista puhumaan ja toiset on tarkoitukset takanasi.