Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. lokakuuta 2025
Josu hirnasi ja Topi häntä matki moneen kertaan. Aleksei istui yhä selin heihin. "Tulkaa tännemmäksi; täällä on kaunis kuva." Helka vei Josun ja Topin toisen taulun eteen. Siinä oli puutarha, lintu oksalla, poika ja tyttö pisteaidan ulkopuolella. Omenapuita ja viinamarja-pensaita kypsin hedelmin oli puutarhassa. "Sano Josu, miksikä poika ja tyttö ovat seisahtuneet tuohon puutarhan lähelle.
Johanna ei vastannut, nosti vaan muhvia kasvojen eteen ja pakeni Topiasta. "Hän oli itkenyt", virkkoi Josu, "eikä hän nähnytkään keitä me olimme." "Itkenyt hän niin oli eikä hän juuri eteensä nähnyt. Minä luulen että Maiju on mennyt edellä kirkkoon ja odottaa siellä meitä." Tuli kylmä talvi; pitkiä pakkasia ja pitkiä pyryjä oli yhtenään.
Aamulla teki Topias tilin sihteerin kanssa. Kuin vaatteet, jotka oli hänelle ostanut ja antanut, vähennettiin palkasta, niin jäi saamista sata markkaa. Topias avasi piirongin, ottaakseen yhden setelin rahoista, jotka oli voittanut luudanvarsikaupassa, mutta Josu puikahtikin eteen, pyytäen: "Malttakaas hiukan." "Mitä nyt sitte?" "No minä näin iltayönä niin hassuja unia tai näkyjä, tai..."
He olivat nähneet lakritsipyssyn kadulla ja lähteneet yhtä haavaa kaapaisemaan sitä, mutta Josu oli vikkelin ja ennätti ennen. "Vaikka on pienin." Mitäpä tuo pienuuteen kuului? Vaikka onkin pienin niin on semmoinen jehu! Tahtoo nytkin pitää yksin kaikki, vaikka jakaminen olisi vaan oikeus ja kohtuus, koska se kaikin nähtiin.
Josu vaurastui ja kehittyi nopeasti.
"Ei, hänen täytyi mennä palvelemaan kuin äiti kuoli... Maiju oli jo viimeisellä luokalla." Josu tuli perin toiseksi mieheksi puhuessaan Maijusta. Ilveellinen puhetapa muuttui tunteelliseksi, puoli kesyttömille kasvoille ilmaantui lapsellisen hellyyden värähdyksiä. "Ja Maiju on sinun kultamurusesi." Topias tarttui takintapaisen vaatteen kaulukseen. "Kuka on isäsi?"
Muutaman päivän kuluttua otti Topias laatikon käteensä: siellä kilahti, mutta ei muuta kuin yksi ainoa raha. "Se on kallis raha." Topias asetti laatikon paikoilleen. "Ei kukaan voi arvata kuinka kallis raha se on." Samana iltana tulivat he kävelyltään Topiaan luo teetä juomaan. Simo oli tottunut elämöimään pojan kanssa ja hän huusi: "Josu hoi! Tule tänne, tule hätään."
Puodin ovet olivat kiinni... Mutta näkiköhän vaan oikein? Kiinni ne ovat... Juhannus-aattona jäi Josu piirustamaan kuvaa, jolle oli nimeksi pannut: "Hellät Toverit." Se esittää kahta suutarin oppipoikaa tukkanuotan vedossa. Poikia lähestyy takaapäin ja salaa mestari, voitonriemu silmissä ja laskahihna kädessä. Kuva pani naurutuulelle katsojan, niin oli luontevasti tehty... "Josu tule avaamaan."
Koston idut tulivat kitketyiksi ajoissa ja niissä el vielä ollutkaan syviä juuria: Josu kieritteli itseään hiekalla ja itki. Topias kylvi kylvöään muokattuun ja pehmeään peltoon. Hän nuhtelevaisesti jatkoi: "Muut tahtovat sinulle hyvää, mutta itse sinä tahdot itsellesi pahaa. Etkö ole kuullut sanottavan, että ihminen saa niitä kaloja joita hän onkii.
"Minä seitsemäntoista niistä, mutta..." Siihen selitys jäikin. Silmät katsoivat lattiaan, häpeän puna nousi poskille. Topias silloin puhui puoleensa päin: "Mitä niitä hopsotuksia sitte? Kuka nyt niin arkalasta on, ett'ei uskalla tämmöisenä valoisana vuodenaikana yksinkin asua talossa. Saavathan takaovet olla..." "Niin mutta..." Omaksi onnettomuudekseen lausui Josu nuo kaksi sanaa.
Päivän Sana
Muut Etsivät