United States or Curaçao ? Vote for the TOP Country of the Week !
Alkoipa silloin vanha Sinipiika joka ei suinkaan ole sama kuin vanha piika avata satulipastansa. Hän kirvoitti kulta kanteleensa, jännitti sen kieliä, koitteli ja soitteli. Kaikki seisoivat kuin lumotut. Siinä kuulivat he säveleitä jo ammoin unhoitettuja, kaikuja kannessa, neljännessä polvessa.
Paulin kirkko, joka sen vuoksi, että hän niin kauvan oli rakastanut työ-rasiaansa, joutui kilpailemaan kannessa olevan kuvan kanssa eikä, arveli hän, muutamissa kohden vetänyt vertoja tälle taideteokselle. Mr.
Kaikesta päättäen ukko erityisesti harrasti piipunpäitä. Pöydällä oli myös koivuinen tupakkasäiliö, jonka kannessa mustapäinen nuppi esitti ihmisenpäätä; se ja seinällä lasin ja puitteitten sisällä riippuvat lukuisat merkkihenkilöiden päät todistivat, että mies erityisesti harrasti päitä yleensä.
Sitte he rupesivat kukin pureskelemaan leipäänsä sekä katsoa töllistelivät toisiansa; jopa jo alkoivat hypistellä toistensa vaatteitakin, ja Junno sanoi: »Katso, äiti, kuinka Maissilla on kullatut hiukset, juuri niinkuin risti isän virsikirjan kannessa, mutta hänen hiuksensa ovat vain paljon pehmeämmät.» Pian tulivat orpanat hyviksi tuttaviksi, ja päivä kului hupaisesti torpassa.
Saatuaan peilin ja huomattuaan sen kannessa nimeni, oli hän ällistyneenä kääntynyt toverini puoleen ja kysynyt tuon nimen alkuperää, jolloin toveri oli selittänyt minun olevan Shpalernajassa sekä istuvan samassa kopissa hänen kanssaan. On finskij pisatelj, oli toverini lopettanut.
Tuo nainen kirjani kannessa oli aivan Tiinan näköinen, vaan Tiinan hame oli kuin säkki, kuvan hame kuin ruiskeko. Tiina tavaili: "K sano K-ari-Karrikatur tätä en minä osaa lukea, se on latinaa, pane kirja talteen, äläkä revi sitä." Minä panin kirjan talteen ja riensin muille talon asukkaille näyttelemään lakkiani.
Mitä sillä kuitenkaan tekisin, kun nimikin on kannessa. Ja hyvä se olikin! Uh, nyt siitä on päästy. Menee. Hetkisen päästä soi kello. IV:s KOHTAUS. Palvelustyttö, Gryhling. Palvelustyttö tulee takimmaisesta ovesta, aikoo mennä avaamaan. Tulee vastaan. Ovi olikin auki. Aikoo taputtaa poskelle. Palvelustyttö työntää äkäisesti hänen kätensä, pyörähtää pois. Se on tyttö, joka ei parane.
Isäntä otti nurkkahyllyltä pöydän päästä ison raamatun ja asetti sen pöydälle sitä varten tehdylle telineelle. Sen kannessa oli sisäpuolella nahasta tehty taskunen ja siinä kulunut kirje, jota isäntä pöydän päähän asettuen alkoi lukea pyhällä hartaudella. Se oli viimeinen tervehdys rakkaille, uskollisille ystäville Herrassa.
Vähän aikaa raskaassa hiekassa kahlattuani pääsin oven luo ja astuin sisään. Siellä näytti kaikki hyvin hupaiselta. Mr. Peggotty oli polttanut iltapiippunsa, ja illallisen hankkeisin oli ruvettu. Valkea paloi kirkkaasti, tuhka oli luotu ylös, arkku odotti pikku Em'lyä vanhalla sijallaan. Hän oli jo turvannut vanhaan seuraansa työrasiaan, jonka kannessa St.
"Johannan kärsivällisyyttä se kovin koettelee... Minulla on tässä teille tuomisia." Emäntä antoi Topiaalle pienen vastakirjan, jonka Johanna oli tehnyt ja jonka kannessa seisoi isännän ja Topiaan nimi. "Huomisesta alkaen ostamme yksinomaan teiltä, sikäli kuin tarpeemme soveltuvat teidän tavaroihinne." "Ja tilin teemme kerran kuukaudessa. Saitteko hyvät tuomiset?" "Sain, hyvät sain."