Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. kesäkuuta 2025
Kruunulla ja mestauskirveellä! toisti Lejonborg, koko ruumiissaan vavisten. Etkö, Lejonborg-raukka, voi mainita mitään nimeä? Voin, voin ... en, en!... Voin!... odota ... nyt minä tiedän. Kreivi Lejonborg luetteli joukon nimiä, kaikki hänen seurapiiriinsä kuuluvia ja hovin suojatteja. Eipä olisi Lejonborg säästänyt isäänsä, äitiään eikä sisaruksiaan, jos nämä vielä olisivat olleet elossa.
Käänny, käänny! Mutta vaikeata on kääntyä kauniin naisen ovelta, varsinkin kun tämä nainen, pysyttyään kauan voittamattomana, vihdoin itse on käskenyt saapua luokseen, valmiina antautumaan. Kreivi Lejonborg avasi oven, ja oli nyt samassa kammiossa, jossa lukija vähän ennen on ollut Knapekullan »ruusun» ja »korpin» kanssa.
Jumala olkoon kanssasi, äläkä unohda mitä pikimmiten antaa monille ystävillesi tällä seudulla tietoja itsestäsi. Uskollinen ystäväsi ja liittotoverisi v. Kreivi V. oli lopettanut kirjeen lukemisen, mutta alotti sen jälleen uudestaan, tällä kertaa hiljaa ja vain silmäillen. Helvetillistä! Helvetillistä! puhisi onneton kreivi Lejonborg.
Kreivi Lejonborg meni nyt sisään taloon, juoksi kuin poikanen kiviraput ylös ja koputti eräälle alikerran ovelle. Ovi avattiin, ja siististi puettu eukko näyttäytyi. Se oli sama vaimo, jonka tuttavuutta olemme tehneet Hästholmenilla ja Skansenin tullin ulkopuolella. Hän oli neiti Brännerin palveluksessa oleva Stiina-muori.
Kreivi Lejonborg ei uskonut kummituksiin, eikä hänen omatuntonsakaan kärsinyt mistään erityisestä pahastateosta; mutta hän pelkäsi rottia, ja kuten tiedetään, ilakoivat rotat juuri pääasiallisesti pimeässä. Eipä ole senvuoksi ihmeteltävää, että kreivi säikähti, kun muuan tuollainen pimeänlapsi luikahti hänen jalkojensa välitse, luultavasti lyhdyn valosta säikähtyneenä.
Tai hän on joku koiranleuka, joka tahtoo ilvehtiä kanssasi, jatkoi kreivi V. luulisinpä pikemmin niin... Mutta tällainen leikki on karkeata, liian karkeata! Liian karkeata! toisti Lejonborg. Voitko mahdollisesti muistaa, ketkä etupäässä käyttävät sinua ivanuoliensa ampumatauluna?
Mutta minne minä menen? puhisi kreivi; ei käy päinsä, että he näkevät minut täällä ... en voi näyttäytyä kenellekään tällaisessa paikassa... Kunpa pääsisin ulos akkunasta... Se on mahdotonta, virkkoi emäntä, kiiruhtaen akkunan luo tirkistämään verhon raosta alas kadulle. On mahdotonta! On mahdotonta! Niinkö sinä sanoit? huusi Lejonborg kauhuissaan.
Kreivi Lejonborg, jonka aatelisveri tällä hetkellä kuohahti, nousi ja näytti aikovan ilman muuta poistua.
Lyönpä edelleen veikkaa, parahin kreivi, jatkoi Lejonborg, että tuo paperi sisältää määräyksen valtakirjan laatimiseen minulle maaherran virkaan, siinä tapauksessa ettei se ole itse valtakirja. Tunnetko tämän päällekirjoituksen, parahin kreivi? kysyi V., pitäen paperia kreivi Lejonborgin edessä.
Kreivi Lejonborg, joka ei ollut luonteeltaan ollenkaan verenhimoinen, oli siis vuodattanut verta. Hänen lempeä luontonsa voitti pian ja hän alkoi koko ruumiiltaan vavista. Antautukaa, tai kuolette kuin koira! kaikui kellariholvissa kauhistava bassoääni. Kivääri putosi kreivin kädestä. Kellarin valaisivat monet tulet.
Päivän Sana
Muut Etsivät