Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. kesäkuuta 2025
Vaiti, Lejonborg...
»Juo! Haihtuvi voima kuohuvain helmien: juo! Kiiruhda! Suloista, suurta sulle ei sitä enää kuolema suo. Hullut luo huomion vaahtoilulle, vettä, vain vettä se huulille tuo.« Tuskin oli kreivi Lejonborg ehtinyt lausua tämän tunnetun säkeistön viimeiset sanat, kun ulkoa kuului äänekästä hälinää. Mitä se on? huusi kreivi; keitä juoksee tuolla ulkona?
Sillä aikaa kun sinä olet ollut täällä minulle seurana, on poliisimestari käynyt kotonasi. Poliisimestari käynyt kotonani minun luonani! huusi Lejonborg äärimmäisen epätoivoisena. Ja avannut sinun pöytälaatikkosi, lisäsi V., sekä tarkastanut paperisi ja löytänyt tämän kirjeen... Luonnollisesti se sinua kummastuttaa, ystävä-parkani! Tuo kirje löydetty minun pöytälaatikostani! huudahti Lejonborg.
Kukaan ei ole niin vallankumouksellisten ja pettäjäin ympäröimänä kuin juuri Jumala... Se vastaus ei kelpaa, parahin Lejonborg. Minä vastaan väestäni, selitti viimemainittu ylpeällä katsella; ennemmin ryhtyvät sammakot taisteluun aurinkoa vastaan kuin minun palvelijani olisivat minulle tottelemattomat... Sitä he eivät koskaan uskaltaisi.
Sinä kyllä aukaiset solmut, ehätti Lejonborg, olkootpa ne vaikka Atlantin valtameren pohjalla... Lyönpä veikkaa tuhat tukaattia, että tuo asiakirja, jota pitelet kädessäsi, koskee juuri minun halpa-arvoista persoonaani, sinun nöyrintä palvelijaasi. Se on totta, se koskee todellakin sinua, vastasi kreivi V.
Kreivi Lejonborg tutki seiniä edelleen, ja kaikkialla hän näki jos jonkinlaisia aseita. Kellari oli todellinen, hyvin varustettu asekammio. Olenko minä joutunut ryövärien luolaan? huudahti hän lopuksi ja oli tästä ajatuksesta pelästyneenä vähällä lyyhistyä maahan. Samassa hän sattui koskettamaan erästä laatikkoa, joka oli hänen vieressään kellarin nurkassa.
Kreivi Lejonborg tuijotti kauan ja tarkkaan vierasta herraa, jonka kasvot hän arveli nähneensä ennenkin ja jonka ääni oli sama, mikä oli kaikunut hänen korviinsa alhaalla kellarissa, ennenkuin hän oli menettänyt tajuntansa. Nouskaa, herra kreivi! toisti vieras; mitä siinä tuijotatte?... Ettekö tunne minua enää? Täytyykö minun ehkä kantaa teidät pois sohvalta? Poliisimestari!
Kreivi Lejonborg, aloitti viimein poliisimestari, saatuaan kirjoitustarpeensa järjestykseen; valmistukaa lyhyesti, selvästi ja kiertelemättä vastaamaan niihin kysymyksiin, jotka minun on velvollisuus teille tehdä. Kysymyksiä minulle!... Mitä sillä tarkoitatte, herra poliisimestari? tiedusteli kreivi kiivaasti ja puoliksi nousten leposohvalta.
Sen olisin kuitenkin voinut antaa sinulle anteeksi ... mutta nyt sinä tahdot tehdä minut valehtelijaksikin ... pelastaaksesi itsesi ja kasataksesi koko syyn minun, turvattoman naisen niskoille... Hyi, Lejonborg!
Päivän Sana
Muut Etsivät