Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 11. heinäkuuta 2025


Läsnäollut todistaja: Yrjö Stiernhielm." Minähän löin vetoa kanssasi, että saisin sinut petetyksi! sanoi Stiernhielm nauraen, niin että oli nikahtua. Vieläkö tahdot lyödä veikkaa kanssani samasta asiasta? Aadolf ei voinut olla nauramatta, ja Skutenhjelm itsekin unohti nopeasti suuttumuksensa; hän heittäytyi sohvalle ja nauroi oikein sydämensä pohjasta.

Talonpoikain eessä teikkaa täysissä hän asehissa; ja hän vannoo ja hän veikkaa: »Johtajaksi luotu lienen, taistella kuin Lempo taidan, jos ma teidät tuleen vienen, saakin Hurtta hurmepaidan. Lapset! Mull' on mielenlaatu teitä kohtaan varsin hellä. Siksi kuin on voitto saatu voimme vähän ryypiskellä

Lyönpä edelleen veikkaa, parahin kreivi, jatkoi Lejonborg, että tuo paperi sisältää määräyksen valtakirjan laatimiseen minulle maaherran virkaan, siinä tapauksessa ettei se ole itse valtakirja. Tunnetko tämän päällekirjoituksen, parahin kreivi? kysyi V., pitäen paperia kreivi Lejonborgin edessä.

"Kuuletteko?" kuiskasi kapteeni innokkaasti nuorelle kalastajalle. "Minä olisin pannut veikkaa tuhatta dollars'ia jo puoli tuntia sitten siitä, että tuo vanha savupilviin kätketty mies oli Arson Parvis!" Kysymyksessä oleva kunnioitettava henkilö alkoi kertomusta, jonka pää-esineenä oli liivit.

Vastasi närkästyin näin Kreetan urhojen päämies: "Aias, riitaan, rettelöhön paras urho, mut uupuu mielesi karsas kuntoa muut' urohissa akhaijein. Kattila jalkoineen pane veikkaa tai iso malja! Veikan ratkaiskoon Agamemnon, Atreun poika, kell' etumaiset on juoksijat, niin älyn tappios antaa!"

Sitä en tiennyt, mutta kovin oli hän vasten mieltäni. Hän puhui kovasti ja äänellä, joka tuntui loukkausta tarkoittavan. Muutaman hänen kaltaisensa toverit nauroivat hänen mauttomille pilapuheillensa. Tämä mies väitti tuossa veden päällä olevassa esineessä tuntevansa valaskalan rungon ja pysyi intoksessaan, tarjoten melkoista veikkaa, johon heti taivuttiin.

MEFISTOFELES. Tuon teiltä vietellyksi saan! Pannaanpa veikkaa! Mun vaan, Herra siedä Hänt' omaa tietän' hiljaa viedä! HERRA. Niin kauan kuin hän asukas on maan, Saat koettaa häntä hairahuttaa. Niin kauan eksyy ihminen, kuin pyrkii vaan. MEFISTOFELES. Ma kiitän Teitä, sillä vainajat Mua aina hieman kammoksuttaa.

Lyöttekö veikkaa, niin kirjoitan sellaisen kirjan, jota ei kumpikaan teistä, maksunkaan edestä kyhäisi, myyn satatuhatta kappaletta siitä, pistän rahat taskuuni ja nain Newyorkin kauniimman, rikkaimman ja parhaiten kasvatetun tytön, sill'aikaa kuin te huokailette ja teette orjan tavoin työtä saavuttaaksenne korkean päämaalin, niinkuin te sanotte". "Muista meitä testamentissasi", sanoin minä.

DAJA. Ei, ei; viel' useasti hän varmaan kiertää luostarin ja tästä käy hänen tiensä silloin. Lyödään veikkaa! RECHA. Niin oikein! Puhuitko jo hänen kanssaan? Hän miltä tuntui tänään? DAJA. Entiseltään. NATHAN. Täält' älköön siis hän teitä huomatko. Taemmas menkää, taikka mieluummin sisälle aivan. RECHA. Vielä hetki vain . Ah, pensasaita tuo mult' otti hänet! DAJA. Jo tulkaa! Oikeass' on isänne.

"Tuollaista pikku lähettilästä seuraa mielellään", vastasi ylioppilas, hän oli noussut ylös ja tarkasteli sievää sanansaattajaa. "Niin, tule nyt, isä, minä panin veikkaa Markuksen kanssa kahdesta appelsiinista, että saisin sinut kanssani", sanoi hän, tarttuen isänsä käsivarteen ja painaen päänsä sitä vasten.

Päivän Sana

merilinnan

Muut Etsivät