United States or Tuvalu ? Vote for the TOP Country of the Week !
Minun asiani tuntui minusta sillä hetkellä olevan jotakin kolkkoa loukkausta koko tätä vuosisatojen luomaa tyyssijaa kohtaan, jossa sadat ja tuhannet ihmiset minua ennen olivat käyneet pyytämässä sekä syntyneitten että vainajiensa siunaamista, ilman että vähinkään murunen oli tarvinnut rapista kalliista muinaismuistosta.
FLAVIUS. Se hyvyyden ois loukkausta syvää: Ken itse hyvä, uskoo muista hyvää. KOLMAS N
Pastori Pöndinen oli neuvoton kuin loukkausta odottaessaan. Mutta keksi hän toki, millä estää Sakarin sanansa sanomasta. Hän venytteli kaulustansa ja puheli Amalialle: »Se minun ensi pyhän saarnakirjoitukseni. Jäi sinne vinnikamarin... Jos, rakas Amalia, kävisit ja noutaisit sen...» Auttoi tuo sentään.
Matkalla hän toki vähitellen alkoi rauhoittua, mutta ei sittenkään jaksanut unohtaa tämän Jussi Punnitun suruttoman väen veristä loukkausta. Mutta ennenkuin jatkamme täytyy meidän selvyyden vuoksi heittää silmäys tämän samaisen pitäjän asioihin, jonka saarnaajaksi ja vaikuttavaksi henkilöksi Sakari oli jo alussa määrätty.
"Ja kuitenkin", sanoi kuningas, "vaikka sotilasten tulisi käskyjä totella ja vasallein kunnioittaa läänitysherrojansa, niin voisimme urhealle ritarille suoda suurempaaki loukkausta anteeksi kuin koiran pitämistä, vaikka se on rikos meidän nimenomaista julkista kuulutusta vastaan".
Samassa katsotaan, jos lapsessa löytyisi mitään wikaa eli loukkausta, joita kuitenkaan ei pidä äitin huoleksi ilmottaa, waan lääkärin tahi ymmärtäwäisen kätilön kanssa niistä keskustella. Wälistä on pää wino, pitkän=omainen, jota ei kuitenkaan pidä painelemalla ja likistämällä oikaista, koska luonto sen pian itsestänsä tekee.
"Joko tiedätte sitä kauheata ja hirmuista asiata, jota meille ajatellaan tehdä? Tarkoitan sitä loukkausta, jota meille, teaterin kaunistuksille ja kunnialle ai'otaan tehdä."
Sitä sinä olet sanonut minulle jo monta kertaa, vastasi kelloseppä varsin tyynesti. Tämä se kumminkin on helmien helmi, sanoi Volumnia, antaen hänelle erään vaimon pienoiskuvan. Ihmiset sanoivat minun olleen äitini näköisen, mutta se oli loukkausta äitiäni kohtaan. Sen kumminkin uskallan sanoa, että nuorempana minulla oli melkein yhtä kirkkaat silmät kuin hänelläkin. Nyt ne eivät ole kirkkaat.
Tuollainen silmäys oli jo väkivaltaisuutta ja loukkausta!... Oliko se mahdollista?... Oliko kaikki, vain unta?... Hän, ylpeä kuningatar Frédérique. joka ennen oli loistavissa hovijuhlissa hyljännyt niin monta ylhäistä ja kuulua ihailijaa, hän, joka aina oli säilyttänyt sydämensä ylpeyden, oli nyt lahjoittamaisillansa sen tuollaiselle mitättömälle kansan lapselle!
Silloin katsahti Johannes ylös. «Herra majuri!« vastasi hän. «Kun täällä silmäilen ympärilleni, johtuu tuo aika muistooni, niinkuin olisi se ollut eilen. Mutta minä näin täällä silloin kauniin kasvin«. Johanneksen ääni oli hänen tätä sanoessansa niin kummallisen viehkeä, että majuri ei tietänyt, pitikö hänen tässä lauseessa näkemän loukkausta vai leikkiä. Hän ei siis vastannut mitään.