United States or Saint Barthélemy ? Vote for the TOP Country of the Week !
Huone Antonion asunnossa. ANTONIUS. Ei, ei, Octavia, ei yksin se, Sen soisin anteeks, sen ja monta muuta Sen tapaista; mut Pompejoa vastaan Uutt' alkoi sotaa, testamenttins' sääsi Ja kansalle sen julki luki, pahaa Minusta puhui, ja kun vihdoin täytyy Mua kiitelläkin, niin on kiitos kylmää Ja kuivaa, perin niukkaakin. Kun tarjon On paras tilaisuus, hän sit' ei käytä. Tai nurkuen sen tekee.
Pieni matkamies, Me sulle Herralta Matka-onnea Toivotamme! Vanha Peippo. Kaukana on Pohjolassa Kotipesä pieni: Sinne, sinne kulkee kautta Tuulen teitten tieni. Enpä tiedä mitä siellä Mulle tarjon' onkaan: Saanhan toki laulella Ja tehdä pesän honkaan. Havu-verka vehreäinen Majakseni riittää, Tuulen humu, kosken kuohu Luonnon työtä kiittää.
Apua taivaan tulee meidän käyttää, Ei hylkiä; jos, näet, taivas tahtoo, Mut emme me, niin silloin taivaan tarjon Ja avun hylkäämme ja pelastuksen. AUMERLE. Hän tarkoittaa, ett' ollaan liian veltot: Tää huolettomuus Bolingbrokelle Vain hankkii apua ja ystäviä. KUNINGAS RICHARD. Sa, lohtumaton lanko!
Ennenkuin Näin loukkaan kunniaani omin suin Tai kielen' moisen tekee tarjon halvan, Sen pelkurin ma hampain rikki kalvan Ja paton kurjan syljen ivaten Häpeän paikkaan, Mowbrayn silmillen.
Niin kalliiks kuin tuon jalon tarjon katson, Te yhtä kalliiks arvatkaa se tunne, Mi haudan reunall' eestäni nyt puhuu: Ei syytä saaliista, miks hylkäisin Ma rakkaan kuninkaani sekä häntä Niin kiittämättömästi pettäisin. Ma muut' en voi, kuin nöyrimmästi pyytää Vapaata, jalomielist' armoa. Ja mitkä ehdot määräät, sinä kuoloon Tuomittu tuomari, jott' armoni Sä jalomieliseksi tunnustaisit?
Mut tyhminä jos tarjon hylkäätte, Niin teit' ei tämän harmaan muurin kehä Voi peittää meidän sota-airuiltamme, Vaikk' engelsmannit kaikki tykistöineen Sen jylhä kerho kätkis. Sanokaa siis, Meit' omistatteko te herraksenne Sen nimessä, jonk' oikeutt' ajamme, Vai annammeko raivollemme merkin Ja verell' otammeko omamme? PORVARI. Englannin kuningas on valtiaamme, Hänellä oikeus on kaupunkiin.
Luulen lisäks, Ett' oikeuteni puoltajia kyll' on, Ja täältä jalost' Englannista tarjon' On tuhansia. Mutta kuitenkin, Tyrannin pään kun jalkan' alle poljen Tai miekan kärkeen nostan, kurja maani Kokea entist' enemmän saa vielä, Enemmän monin puolin kärsiä Saa hänen seuraajaltaan. MACDUFF. Ken se oisi?
MACBETH. Vaiti! Kaikk' uskallan ma, mitä sopii miehen; Ken enemp' uskaltaa, ei ole mies. LADY MACBETH. Mik' elukka sun pani aikees mulle Ilmaisemaan? Kun sen sa uskalsit, Sin' olit mies; ja jos vaan uskaltaisit Enempää olla, kuin mit' olit, oisit Enemmän vielä mies. Ei aikaa silloin, Ei paikkaa ollut, vaan ne luoda tahdoit; Nyt itsestään ne tarjon' on, vaan tarjo Masentaa sun.
Tai sua paistinvartainesi pieksän, Niin että pirun luulet irti päässeen. BIGOT. Siis mitä tahdot, kuulu Faulconbridge? Avittaa konnaako ja murhamiestä? HUBERT. En, Bigot, ole se. BIGOT. Ken prinssin tappoi? HUBERT. Terveenä jätin hänet tunti sitten; Hän rakas oli, kallis mulle. Itken Eloni ajan tätä elon hukkaa. SALISBURY. En usko noiden silmäin tekovettä, On konnill' aina tarjon sitä märkää.
En tiedä yhtään miestä Englannissa, Jon kanssa mull' ois senkään verran riitaa Kuin tänä yönä synnytetyn lapsen. Nöyryydestäni kiitän Jumalaani. ELISABETH. Tää päivä olkoon meille juhlapäivä; Jumala riidoista jo lopun suokoon! Kuningas, herrani, ma rukoilen: Veljemme Clarence armoon ottakaa. GLOSTER. Siks, rouva, teinkö teille lemmen tarjon, Ett' ivaks tässä paarein nähden joudun?