United States or Vanuatu ? Vote for the TOP Country of the Week !


Muija makaa kuin hako, kunnes nälkä päivemmällä ajaa hänetkin jalkeille. Syönti on Amerikan elämä. Heti kun silmänsä auki saa, ajetaan vatsa täyteen puuroa, ja joka näkemässä sitte päivän mittaan syödään ja taas syödään. Sillä alalla on kaikki mahdolliset mukavuudet: kalat, lihat, maidot, puotiherkut kannetaan kotiin. Aina seisoo pöytä täynnä mitä vaihtelevimpia ruokatavaroita.

Ja kun estettä tutkittiin, oliko kivi vaiko hako, huomattiin, että vene istuikin »hauin hartioilla». Ennenkuin etenemme, täytyy meidänkin nyt tutkia, mikä tämä »hauki» on.

Muuten en olisikaan oikea suomalaisen itsepäisyyden perikuva, en niin loistava ilmiö tällä alalla kuin itse asiassa olen ja haluan olla. Olen kuin hako virrassa, jokotan paikallani kuin kivien väliin juuttunut kuusenlatvus; vaikka en pääsekään uimaan vasten virtaa, en mene myötenkään. Ennen märkänen siihen paikkaan. Anna armias, että minä näen missään innostusta! Kyllä minä siitä pian teen lopun.

Ei pahaa, ettei hyvää matkassa. Tie käydä, hako levätä, havun vierus viehkuroida. Ottelivat kerran sanoillaan kaksi miestä, köyhät kumpikin. Vaan toinen kuitenkin, joka oli parempi olevinaan sai viimmein toisellensa lausuneeksi: "mikä sinä oletkin mokoma; ei sinulla ole mitikänä, mitä taitaisit omaksesi sanoa."

Päinvastoin muuttui hän kalmankelmeäksi sen luettuansa ja mutisi "tämä vielä, mutta olkoon. Niinhän on köyhien kohtalo: haittana hako vesillä, tiellä köyhä rikkahilla".

Mutta viimein, kun salin suuritauluinen seinäkello oli lyönyt kaksi, lopetti Dampbell juttelunsa, jolloin Tapani pääsi poistumaan vuoteelleen. Hän nukkui kuin hako, ettei tiennyt mitään ennenkuin emäntä toi kahvia. Silloin hän heräsi säpsähtäen.

Siihen ne nuo moni- ja pitkäkoukkuiset yleensäkin ovat erittäin taipuvaisia, niillä on aivan erikoinen rakkaus myöskin pohjahakoihin, saa olla hyvin iso hako, joka niiden varassa ei nouse ylös. Maltahan ... maltahan... Laskeumme alemma, siinä on paikka, jossa melkein aina on hauki, onpa joskus vaihteeksi lohikin.

Muut siki unessa nukkui Kuin hako isäntä itse Huokui raskashenkisesti, Uikutti unia nähden, Vieritteli vuotehella, Karjasi, ylös kavahti, Käsin huitoi, torjui, huusi: "Armoa, Kalervon poika!" Taas romahti patjoillensa, Nukkui Joukossa levottomuutta. KULLERVO. Tuo lopeta, Illi! Itsekseen. Itsessäni tuota tunnen, Kuitenkin tekoja jatkan Sisäisen palon pakosta. Illille: Näitkö siellä koiran, Hallin?

Siihen vastasi toinen: "on kyllä ja paljoki, ensiksi reppu seljässäni, kädessäni saua ja sitte: Tie käydä, hako levätä, havun vierus viehkuroida." Toivoo köyhä hyötyvänsä, poteva paranevansa. Silloin vaan ei olekaan enää paljoa koko elämästä, kun toivokin on kadonnut; sillä toivopa on ihmisen viimeinen etu. Toki tunnen tullin panna, hankkia venehen hangan, vaikkei kaartana venettä.

Se saattaa uupua yht'äkkiä, kuin olisi saanut halvauksen, kellahtaa selälleen ja pelkästä omasta painostaan kantautua suureen koskeen kuin tahdoton hako. Se voi päästä pyrstöllään kahmaisemaan siimaa, joka silloin menee poikki, vaikka olisi parasta englannin patenttia... Tätä kaikkea on siiman hillityssä soitossa. Onpas sitä sydämikkö, kun ei jo lähde, sanoo Eemeli. Kun ei vain liene pohjassa.