United States or Jamaica ? Vote for the TOP Country of the Week !
On nuori vanhalle mennyt. Vilkkuvi nilkat ja punaiset sukat, aurinko painuvi metsän taa, hehkuvi puut sekä poskien kukat, tuoksuvi kasteinen nurmi ja maa. Ja nuorten riemu se raikuu. Y
Yötäkin ylistelevät: »Tähdet kirkkahat, kynttilät Jumalan juhlan, olkaa lempeät, älkää ankarat ijäti kuin on kohtalo, kuin sen vaskiset vasamat!» Kuuntelevat kuu ja päivä, tähdet lempeät lupaavat. Meri yksin ympärillä huoahtaa ja huutaa raskahasta rinnastansa: »Luonnon laajan lapset! Kaikki on katoova kerran, unen saaret uppoo, painuvi paraskin haave, pilvilinna hienoin.»
Jänis aamukoissa kun jättää haat, maas penkoo, popsien istukkaat, läpi kasteheinikon hätään saat, sa tarhuri Jörö-Jaakko. Kun päivä painuvi läntehen ja sulkee yöksi jo uutimen, luo armaan lähdet sä rientäen, myös tarhuri Jörö-Jaakko! Tullut läpi viljan. Viljast' tullut, pikku rukka, läpi viljamaan; on kosteana helma, sukka, viljast' tullessaan.
Niin yönä yheksäntenä, kaheksannen päivän päästä toki tuskaksi tulevi, painuvi pakolliseksi. Kun ei ole kynttä varpahissa eikä sormissa niveltä.
Kolmasti tänäi kesänä, tänä suurena suvena miehet allani asuivat, kirvestänsä kitkuttivat mun poloisen pään menoksi, heikon henkeni lähöksi. "Se oli ilo kesästä, riemu suuresta suvesta. Ei ole talvi sen parempi, lumen aika armahampi. "Jopa aina aikaisehen mure muo'on muuttelevi, pääni painuvi pahaksi, kasvot käypi kalveaksi muistellessa mustat päivät, pahat ajat arvellessa.
Vaan se on sinne mentävätä, polku poimeteltavata, ei ole matkoa hyveä, ei aivan pahintakana: yks' on juoni juostaksesi naisten neulojen neniä, tuosta toinen käyäksesi miehen miekan tutkaimia, kolmas koikutellaksesi uron tapparan teriä." Vaka vanha Väinämöinen toki mietti mennäksensä. Painuvi sepän pajahan, sanovi sanalla tuolla: "Ohoh seppo Ilmarinen!
Se oli ilo kesästä, Riemu suuresta suvesta; Ei ole talvi sen parempi, Lumen aika armahampi. Jopa aina aikaisehen Mure muo'on muuttelevi, Pääni painuvi pahaksi, Kasvot käypi kalveaksi, Muistellessa mustat päivät, Pahat ajat arvellessa.
Pois kiihko jo jää, mut lempi on luottava; kukan painuvi pää, se on heelmää tuottava. Käy toimihin mies, elon taistohon töytää, hän työalan löytää; hän rehkii ja raataa, alas estehet kaataa, hän puuhaa ja puhkuu, hän onnea uhkuu. Pian tulvivi anteja, kertyen hiljaa, ja aitat ne täyttyvät runsasta viljaa. Mut perhettä karttuu, ja kartano varttuu.