Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. heinäkuuta 2025
Pursi puinen vastoavi, vene hankava sanovi: "Jo vainen sukuni muuki, kaikki veljeni, venoset, juoksi sormin soutamalla, airoilla avittamalla, huoparilla huopimalla, puhumalla purjehesen." Siitä vanha Väinämöinen heitti hiekalle hevosen, painoi puuhun marhaminnan, ohjat oksalle ojenti, lykkäsi venon vesille, lauloi purren lainehille.
Komeasti rakennetuista kylpysaleista nousi valkoista höyryä, koirankopeista kaikui kova-äänistä haukuntaa, ja pitkistä, avonaisista ratsutalleista kuului oritten hirnuntaa, kavion töminää ja marhaminnan helinää.
Ulkona seisoo Herra rappujen edessä, toinen käsi taskussa. Punakintainen tyttö katselee rappusilta. Pekka hörhöttää sille, mutta se ei liikahda. Tallimies ottaa lapion tallin oven luota hangesta ja lähtee viemään portille päin. Silloin tyttö huutaa jotakin, tallimies pysähtyy ja Herra tulee ja ottaa marhaminnan tallimiehen kädestä.
Herra pysähtyy siihen ja heittää marhaminnan tallimiehelle. »Pysyisin minä pitämättäkin, sill'aikaa kun hengähdät.» Pekka seisoo pää pystyssä, katsellen suurelle ladolle, joka punoittaa alempaa pellolla. »Ei siellä vielä muita näy, Herra jouduttaa omaansa ensimmäiseksi. Se on paras se, joka sinne ensiksi joutuu.» Yht'äkkiä Pekka vavahti ja korskahti. Hän oli ollut tuntevinaan haaskan hajun.
Heitti hiekalle hevoisen, Painoi puuhun marhaminnan, Ohjat oksalle ojenti, Lykkäsi venon vesille, Lauloi purren lainehille. Tällä episodilla Kalevala tahtoo kuvata, mikä heräymys tapahtuu Ilmarisen tajunnassa, kuinka hänen käsityksensä Sammon hankinnasta muuttuvat ja laajentuvat, ja kuinka unimaailmakin esiintyy hänelle uudessa valossa.
Joskus vain kilahtaa ruuhen laitaan rautaisen marhaminnan varsi. Varsain karsinassa kahahtavat silloin tällöin vuodeoljet oikenevien koipien alla. Kuuluu huokauksia sieltä täältä pilttuista, toisaalta syöttilään tyytyväinen hyvänvoinnin puuskaus, toisaalta uupumuksen ja puutumuksen vähän valittava huoahdus työhevosen rinnasta.
Mutta vastahan ne nämä pantiin?» Mutta ei tallimies pannutkaan uusia kenkiä. Ei siis tulekaan naisten ajoon lähtöä eikä muuhunkaan ajoon? Paneeko se seisomaan? Vai annetaanko minut toiseen taloon? Mutta eihän kukaan ole katsonut suuhun eikä sitä varten jalkoja kopeloinut. Tallimies on mennyt ja tullut taas. Se päästää irti marhaminnan ja taluttaa ulos.
Mutta ei se niin helposti käynyt, se tepasteli, mylvähteli ja ramisti jykevää otsaansa niin, että lihava teurastaja pyllähteli marhaminnan päässä. Lyö selkään maanmies, kiljasi hän. Mutta samassa huutaa Kreeta: Kailu seh, tul' juomaan tul'! Ja kun Kailu tämän tunnetun äänen kuuli, ravisti se päätänsä entistä voimakkaammin ja tehden muutaman riemurikkaan hyppäyksen oli se emäntänsä sivulla.
Päivän Sana
Muut Etsivät