United States or New Caledonia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Siinä heidän keskustelunsa katkesi, sillä Tullius Senecio kumartui heidän puoleensa ja lausui: "Tiedättekö, annetaanko kristityille aseita?" "Emme tiedä," vastasi Petronius. "Soisinpa että annettaisiin," puhui Tullius, "sillä muuten arena pian on kuin mikäkin teurastajan pöytä. Mutta mikä erinomainen amfiteatteri!" Hän oli oikeassa: amfiteatteri oli todella loistava.
Mutta vastahan ne nämä pantiin?» Mutta ei tallimies pannutkaan uusia kenkiä. Ei siis tulekaan naisten ajoon lähtöä eikä muuhunkaan ajoon? Paneeko se seisomaan? Vai annetaanko minut toiseen taloon? Mutta eihän kukaan ole katsonut suuhun eikä sitä varten jalkoja kopeloinut. Tallimies on mennyt ja tullut taas. Se päästää irti marhaminnan ja taluttaa ulos.
Näin Pariskin tul' aiheeseenne kesken Ja juur' näinikään teki teistä lesken. ULYSSES. Työ tyhmä, josta meidät pilkka peri! Tuon sarvia nyt kultaa meidän veri. PATROCLUS. Sen muiskun Menelaus antoi, tämän Patroclus. MENELAUS. Katsos vain! PATROCLUS. Hänt' edustamme Paris ja minä aina muiskuillamme. MENELAUS. Minulle tulee muisku. Neiti, saanko? CRESSIDA. Suunannoss' otetaan vai annetaanko?
JUNKKA. Hänen ansiotaan onkin, että retkemme onnistui erinomaisesti. Sen minä ilolla ja halulla tunnustin komesrootille. PASANTERI. Annetaanko hänelle nyt laiva, vai mitä varten hän sai kutsun komesrootin pakeille? JUNKKA. Minä esitin, että Varjakka saisi Patrian, minä kun aion jäädä maihin. Olen osani purjehtinut ja jo on aika minunkin opetella kävelemään maalla.
En minä tässä paljon tilaa ota, annettaneenko minun tässä olla. Kuinka kauan tässä annetaan istua, annetaanko niin kauan, kuin silloin, kun ei enää mentynä pakoon? Anna Liisa houkutteli niin paljon kuin osasi ja itkikin, mutta siitä ei tullut mitään apua. Se kun oli kerran saanut päähänsä tuon istumisen ja siitä juonittelemisen, niin sitä kesti tuntimääriksi, siksi että siihen aloilleen nukkui.
Saako olla kahvia ... sokeria ... veskunoita ... rusinoita?» sanoi. »Annetaanko velaksi?» minä sanoin. »Minkätähden velaksi, kun on rahaa?» sanoi. »Minä näke jo riimistäkin, että on rahaa.»... Mistä se sen näki, mutta näkipäs.... »Ei ole vielä», minä sanoin, »mutta ehkä meri joskus antta». »Aa, harashoo, maksa sitten, kun meri antaa. Meri hjuva takkumies.
Nyt ma hellin miestä pohjolan pimeän, mi minua ärsyttävi, murtavi, musertelevi jälleen lemmellä lepyttää. Annetaanko audienssi? CHRYSEIS. Sinäkö? Sisähän astu! Valitettavasti vaara siinä on lähellä. Onko herra miehenne kotona! Tule! Tuon veroksi teille, muun paremman puuttehessa, nämä vanttuhut vakaiset. CHRYSEIS. Hupsu, talvi on lopussa. ANEMOTIS. Lopussa? Lorua lie se.
Siitä minä ajattelin puhua, sanoi Reeta, että kotiini kai täältä minä joudan, ei minulla ole enää täällä tekemistä, kun on elukatkin myötynä. Tehkää muut asiat mieleisiksenne. Vaan miten se on tuo asia, kenen hoidettavaksi tyttö jääpi. Annetaanko se minulle, vai minne? Siinä täytyy menetellä lain mukaan ja antaa sille, joka vähimmällä ottaa hoitaakseen, sanoi Tuokko.
Odottavaisen näköisenä jäi tyttö istumaan ja katselemaan mekkoaan, ajatellen, että jokohan hän uuden mekon saanee. Nauruun meni suu, kun näki Reetan tulevan tupaan mekko käsivarrella. Annetaanko tämä tuolle kulkutytölle? meni Reeta arvelemaan Viijalle. Tehän sen tiedätte. Niin, vaan jos sinä tahdot vielä pitää tätä päälläsi. Mutta vanhahan tämä on, onhan sinulla parempiakin ja laitetaan lisää.
Tuota, annetaanko sille tuolle riivatulle valtaa? kysyi Hemmo emännältä. Minä en teiltä siihen kysykään lupaa, sanoi Pekka. Ja jos tulette estämään, niin saatte tuliset lähtimet. Kaiken näköisiä hulluja niitä on maailmassa, jupisi Hemmo, kun näki ettei mikään auttanut. Onhan niitä hulluja yhdeksänlaisia ja Kolla-Anni kymmenes, lisäsi Pekka ja otti sairaansa ja hoiti rekeen.