Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 8. toukokuuta 2025
Minä olen uhrannut nuoruuteni voiman, puhetaitoni ponnen, unohtanut kalliin Lienani ja noussut puolustamaan anoppien sorrettua sukua...» »Te pitte suu kiini, taikka mine antta tulla yks skotti», huusi hän äänellä, joka sai Lienan liikkeelle kyökin puolelta. Varjele pois, minkä pöllyn se Liena anopille antoi!
Hän oli liian porvarillisesti puettu, upseeri ollakseen, ja liian sotilasmaisesti, ollakseen porvari. Keskustelu meidän kesken oli sangen yksitoikkoista, sillä hän ei osannut saksaa, ja minä, uskollisena roolilleni, en osannut franskaa. Kaukana se on. Olema täällä Prussiens? No niitähän täällä onkin. Ja silloin hän huusi kuin riivattu: "Antta menöö, antta menöö!"
Antta menöö, antta menöö. Seis! Ken siellä? Seis! Qui vive? kuului sotamiesten möyryäviä ääniä, ja samassa he ojensivat pistimensä melkein liian lähelle kylkiluitani. Ketä tässä nyt totella? Kenties, arvelin, pääsee tästä pulasta hätävalheella. Luullen noita sotamiehiä Franskalaisiksi, jotka ovat häipyneet rykmenteistään, yritin minä herättää heissä pelkoa ja kunnioitusta ja huusin: Messieurs!
ANTON. Antta se ny olla viimene kertta. Muista. Saa menne. POLIISI. Tottelen, herr Befallningsman. Menee, tehtyään sotilaskäänteen. TYYNI kiirehtii sisälle: Anton, Anton, jos sinä rakastat minua, käske tuo mies takaisin... ANTON. Mine teytte virkkavelvollisus... TYYNI. Käske takaisin ennenkuin on liian myöhäistä ... minä pyydän ... minä rukoilen sinua. Ah, sinä pudistat päätäsi.
Saako olla kahvia ... sokeria ... veskunoita ... rusinoita?» sanoi. »Annetaanko velaksi?» minä sanoin. »Minkätähden velaksi, kun on rahaa?» sanoi. »Minä näke jo riimistäkin, että on rahaa.»... Mistä se sen näki, mutta näkipäs.... »Ei ole vielä», minä sanoin, »mutta ehkä meri joskus antta». »Aa, harashoo, maksa sitten, kun meri antaa. Meri hjuva takkumies.
Päivän Sana
Muut Etsivät