United States or Kazakhstan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hyvä alku ainakin! Menee kamariinsa. XIX:s KOHTAUS. Emma, Aili, Ahrén. Aili ja Ahrén tulevat. Miksi tämän oven lukkoon panit? En minä sitä kiinni pannutkaan. Herra luutnantti sen taisi panna. Vai niin. Kenen kanssa sinä puhuit täällä. Herra luutnanttihan se Rauhallisesti. Vai niin, vai niin. Minä jo ajattelin. Emma ottaa tarjottimen, menee. AHR
Rouva katseli häntä nähtävällä mieltymyksellä. Sievä tyttöhän sinä olet, hän sanoi ja nipisti häntä tuttavallisesti leuasta. Mutta muistakin, ettet heti juo itseäsi juovuksiin. Tätä varoitusta ei Jaana ymmärtänyt. Rouva antoi pöydältä hänelle tarjottimen käteen. Siinä oli paljon laseja ja koreakylkisiä pulloja. Täällä mahtaa olla suuret pidot, ajatteli Jaana.
Levitti tarjottimelle valkoisen liinan, asetti kahvikupit, kerma- ja sokeriastiat ja kantoi valmiiksi varatun tarjottimen pöydälle: »Hyvältä näyttää!» Ja hän vilkasi taasen levottomasti kelloon: »Nyt ne varmaan ovat jo Vääränkorvan käänteessä... Ajavatkohan ne siitä juosten? Kunhan eivät vaan liian kovaan! No, Kyllikki pitää kyllä siitä asiasta huolen...» Olo alkoi tuntua yhä omituisemmalta.
Mutta kaikkein tärkein toimitus oli se, kun pappi, ottaen molemmin käsin pöytäliinan, tasaisesti ja sulavasti liehutteli sitä tarjottimen ja kultamaljan yläpuolella. Oletettiin että juuri sinä hetkenä leipä ja viini muuttuu ruumiiksi ja vereksi, ja sentähden juuri tämä jumalanpalveluksen kohta oli tehty erikoisen juhlalliseksi.
Hän on niin kovin odottanut Teitä, mutta eipä nyt tule tänne sisälle, ei vaikka mikä. Mennään vain! Toini nousi. Rouva Hägg työnsi kiireimmän kautta tarjottimen keittiön pöydälle, loi pikaisen silmäyksen ovenpielessä riippuvaan peiliin ja kiiruhti sitte vähän viekas ja samalla voiton varma hymy huulillaan Toinin jäljessä.
Hän laski luotaan tarjottimen lähinnä olevalle pöydälle niin kiivaasti, että kahvikannu kaatui, ja niin juoksi hän kovasti huutaen ovesta ulos keittiöön, jossa hän itkien huusi hämmästyneelle Hannalle: "Herra ja rouva ovat tulleet rutihulluiksi molemmat! Jollen olisi karannut ulos, niin he olisivat hyökänneet minun niskaani. En kuuna päivänä enää mene heidän luokseen."
Ja niin he häärivät ja hyörivät, kaksi hyväntahtoista ihmistä, eikä aikaakaan, niin oli tarjotin löydetty, sen päälle levitettiin puhdas servetti, ja siihen laitettiin yksinkertainen illallinen pormestarille, joka on niin hyvä, voi sentään, kuinka hän on hyvä! Jo oli Gustava viedä tarjottimen sisään, mutta mamseli Nikander pysäytti hänet.
Siellä hän ei yrittänytkään tavoitella edeltäpäin neuvotuita, kohteliaita tarjottimen liikkeitä: tuoda töräytti vaan ottajan eteen, milloin lähemmä, milloin ulomma, ja katseli siinä seistessaan noiden »onnen saavuttaneiden» vaatteita ja täyteläisiksi paisuneita vartaloita, ja silloin mateli mielessä salainen kateus.
Kerran kun punatukkainen Hilma, joka muuten kaikkein vähin kiinnitti Henrikiä tähän kortteeriin, oli taas saanut tarjottimen onnellisesti pöydälle, kysyi Henrik häneltä: Mistä teillä onkaan tämä pöytä? Silloin Hilma vastauksen asemesta ihan aiheettomasti sai loukkaantuneen hymyn huulillensa, jonka piti ilmaista, että "kyllä he ovat parempiakin päiviä nähneet kuin nämä nykyiset ovat."
Länsigöötalainen toi pienoisen tynnyrin, täynnä pähkinöitä; kauppamatkustaja tarjottimen samppanjapulloineen; kardinaali toi juuston ja Don Quixote kantoi suurella juhlallisuudella esiin muhkean, rintasokerista tehdyn kruunun. Minä kiitän teitä, sanoi kuningas, taittaen palasen kruunusta ja maistaen sitä. Ja palkinnoksi teidän osoittamastanne alamaisuudesta minä lahjoitan teille vapauden.