Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. marraskuuta 2025
Häneltä kävisi kuin tanssi noiden vähäisten sisätöiden toimittaminen sekä ulkotyö kehnoilla pelloilla ja niituilla niin sarkaröijyssä ja anturasaappaissa käveli hän kuten oikean maan piian tuleekin niin lyhyesti voi sanoa, että on aika, tehdä suoraa siellä, ja että tulee toinen ääni kelloon, että vihdoinkin tulee loppu tuosta Grafenholzin jutusta.
Näin sanoen lykkäsi hän Obenreizerin leppeästi edellensä, sammutti kynttilän, heitti vielä hellän silmäyksen kelloon, vaan huomaamatta oijentajan asemaa kellon alapuolella, ja lukitsi jälleen raskaan tammisen oven. Kolmen aikana suljettiin konttori. Notari ynnä alammaisensa, paitsi yksi ainoa, menivät kaikki katselemaan maaliin-ampumista.
"'Minä tulin alas katsomaan, eikö kahvi vielä ole valmistunut. "'Olin juuri asettanut pannun liekille, kun nukahdin. Hän katsoi minuun ja sitten kelloon, joka vielä liikkui, ja hänen hämmästyksensä näytti yhä lisääntyvän. "'Mutta jos te olitte täällä, niin kuka sitten soitti? kysyi hän. "'Kelloako? vastasin. 'Mikä kello tuo on? "'Sitä soitatte te omasta huoneestanne.
Mutta kun viimeinkin meni, kulki hän aivan laitaa myöten ja väistyi kaikkien tieltä ... ei juonut limunaatia, eikä mennyt koskaan sinne asti, missä musiikki soitti... Tyhmän näköisenä kulki hän eikä näyttänyt miettivän mitään... Mutta yhtä hän kuitenkin mietti ja mietti sitä joka askeleella ... sitä, mitenkä paljon tarvittaisiin aikaa vielä, ennenkuin olisi kertynyt rahaa uuteen kelloon...
Santtu ihan kuin kuulematta toverinsa puhetta, otti kihlat ja kävi ne heittämässä Viijan helmaan. Liisa lähemmä istumaan ja hänen mielensä hehkui tarttua kelloon. Viija ei pitänyt kiirettä, avasihan verkalleen kukkaron luukun, mutta painoi kohta kiinni, kun kerkisi nähdä, että on siellä pari satamarkkasta ja kolme kunnollista sormuksen pantaa.
Sillä aikaa oli nuori mies ottanut lakkarikellonsa esiin, ja nojaten hänen olkapäätänsä vasten noudatti neito sekuntiviisarin liikuntoa. Neito katsoi kelloon ja nuorukainen luki potkurin pyöräyksiä. Minuuti! sanoi neito. Seitsemän-neljättä pyöräystä! vastasi nuorukainen. Seitsemän-neljättä ja puoli, muistutti tohtori, joka myöskin oli pitänyt pyöräyksiä silmällä. Ja puoli! huudahti neito.
Hänen elämäkertansa kotipuolessa oli heillä niin vississä tiedossa, että he lukivat ikäänkuin avonaisesta kirjasta kaikki Matin työt ja toimet kotipuolessaan olonsa ajoilta ja ne eivät suinkaan olleet edullisia kuulla Matin rakastetulle. Mutta kun neito oli niin lujaluontoinen, ett'ei hän ottanut niitä kuuleviin korviinsakaan, tuli toinen ääni kelloon.
Herättyään seuraavana aamuna oli Nehljudofin ensimäinen tunne katumus sen johdosta mitä hänen ja langon välillä oli tapahtunut. »En voi lähteä», ajatteli hän, »ennenkuin olen käynyt heidän luonansa ja sovittanut». Mutta kelloon katsahdettuaan hän huomasi, ettei nyt enää ollut aikaa, vaan täytyi kiirehtiä, jos mieli ehtiä näkemään joukkokunnan lähtöä.
Ei siellä ollut mitään kukkaroa.. Tämä näyttää kumminkin hyvin kummalliselta. Henrikson. Ei, minä selitän asian... Nähkääs, minä jätin kelloni kelloseppään ... mutta kun kello oli rikki eikä ollut vedetty ... se tahtoo sanoa: avain oli kukkarossa, se sopi kelloon... Mutta kelloseppä otti sekä kukkaron... Ei, kun kellon... Ei... Niin, niin, kellon hän otti... Se on harvinainen kello... Heinonen.
No, kyllä hän arvaa ja ymmärtää...» Sitte hän taasen riensi hellan luo, kaatoi kahvia kuppiin ja maistoi: »Se on hyvää se on varma!» Hän otti pienen pyyherievun. Pyyhki pannun tarkoin, nosti sen hellansyrjalle ja vilkasi levottomasti kelloon: »Nyt niiden pitäisi olla Aittamäessä, tai ainakin Simolan kohdalla...» Sitte hän kiiruhti astiakaapin luo.
Päivän Sana
Muut Etsivät