Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. kesäkuuta 2025
Mutta kun viimeinkin meni, kulki hän aivan laitaa myöten ja väistyi kaikkien tieltä ... ei juonut limunaatia, eikä mennyt koskaan sinne asti, missä musiikki soitti... Tyhmän näköisenä kulki hän eikä näyttänyt miettivän mitään... Mutta yhtä hän kuitenkin mietti ja mietti sitä joka askeleella ... sitä, mitenkä paljon tarvittaisiin aikaa vielä, ennenkuin olisi kertynyt rahaa uuteen kelloon...
Ja sehän sopi hyvin, kun Iikka oli joutuisampikin kuin ruuna. »No nyt, Iikka, tulee pitempi taival, kaupunkiin», tuumi isäntä Iikalle. »Kyllä se menee hiljalleen, eikö niin?» Turha kysyäkään. Iikka malttamattomana hopitti isäntää, joka hommaili kaupunkieväitä, leipää ja voita itselleen ja Iikalle ja nisuleipää ja limunaatia sairaalle.
Ei se mitään kuitenkaan, jos itseensä vähän menettäisi ... vaikka joisi vaikka lasillisen limunaatia ... kymmenen pennin edestä ... ja vaikka kahdenkymmenenkin pennin edestä ... eihän se paljon olisi... Sentähden meni Martti juomaan lasillisen liinunaatia. Juo häntä kerran kellonsa kunniaksi!
»En minä nyt vielä osta uutta ... vasta sitten, kun pääsen kisälliksi... Enkös minä jo nyt näytä vähän kisälliltä ... kun on kellokin...? Sen oli Martti leikillä sanovinaan. »Kyllä näytät...» »Mutta sinä olet vielä aivan oppipojan näköinen...» »Kun ei ole kelloa...» »Sentähdenköhän se on... Etkö tahtoisi, Antti, limunaatia? ... minä itse jo join...»
Paitsi sekatavarakauppoja, jotka yksi toisensa jälkeen olivat hankkineet komeat nimikilvet ja ahtaneet maantielle antaviin ikkunoihinsa mitä kirjavimman näytevaraston kaikenlaista rihkamaa, oli siinä leipuripuoteja, räätälien ja suutarien asuntoja, puusepän työhuone, jonka portin päällä oli muun ohessa lapsen ruumiskirstu näytteenä. »Limunaatia» oli miltei jokaisen asunnon nurkka- tai ovipielessä ja »Kahvila» oli maalattu upeilla kullatuilla kirjaimilla siniselle pohjalle erään sievän näköisen pikkuasunnon nurkkakilpeen.
Martti joi siitä vesipuodista, jonka ovenpielet olivat peililasista; niissä näkyi koko mies ja miehen vitjat... Martti valutteli vähissä erin alas limunaatia ja katseli juomalasia pitkin ovenpieliin. Sitten Martti maksoi, antoi markan ja sai yhdeksänkymmentä penniä takaisin. Muut juomamiehet näkyivät maksavan mikä viidestäkymmenestä, mikä viidestäkolmatta pennistä ... markasta ei kukaan.
Martille tuli tuossa yht'äkkiä semmoinen hyvän tahdon puuskaus ... hänestä tuntui ihan, kuin olisi hän ollut Antille velkaa yhden lasin limunaatia ... sillä raukalla kun ei ole kelloakaan ja milloin saaneekaan... Mutta heti kohta katui hän sitä tarjoustaan ... menee rahaa ihan omasta edestään ... vaikka eihän tuo paljon olisi ... kymmenen penniä... Pitäähän sitä siksi toki toisen tähden ... jolla ei edes ole kelloa...
Päivän Sana
Muut Etsivät