United States or Nauru ? Vote for the TOP Country of the Week !
Illalla tulivat Berndt ja Maria sisään, tuoden nojatuolin Göthildalle; hän piti kannettaman sinne, ett'ei hän hengästyisi ja sitten sisarukset kantoivat hänet saliin. Eikös ole kaunista? Göthilda! kysäsi Berndt, laskiessansa taakkansa joulupöydän ääreen. Ah, niin kaunista, niin kaunista! hymyili Göthilda, sydämestään iloiten; niin tavattoman kaunista!
"Mutta pari paimenta Zierlin laaksossa, jotka siellä laumojansa ajelivat, sattumalta katsoivat ylös kalliolle ja huomasivat jonkun pienen, niinkuin muurahaisen, liikkuvan Martinswand'illa". Jumalan kiitos, sanoi Göthilda, hän pelastettiin. "Ne näkivät, jatkoi Berndt jotakin pienoista, juurikuin muurahainen liikkuisi Martinswand'illa ja molemmat huomasivat myös, että se oli ihminen.
Noh, nyt olen minä jutellut kertomukseni, sanoi Berndt. Sen olen minä koulussa lukenut paljoa paremmin, kuin minä olen sen kertonut, te saatte uskoa; vaan saksankielellä ja sitä ette te osaa tytöt.
Niin, sinä, varmaa, minun täytyy kuolla tai kumminkin tulla raajarikoksi koko elin-ajakseni ja silloin pyydän minä mieluummin saada kuolla rauhassa. Kuules, Berndt, kun sinä tulet Tukholmaan, niin lohduta häntä, niin hyvin kuin voit.
Molempien oli täytynyt lainata vaatteita, ja oli vaikeata olla nauramatta rovasti Mollén'ia joka istui siellä puettuna ukko Helmer vainajan viheriäiseen metsästys takkiin renseinensä ja nyöreinensä. Hänen surullinen muotonsa vaikutti kuitenkin sen, ett'ei naurettu hänen kummalista pukuansa. Täällä ovat asiat huonosti, sanoi ukko Mollén, hyvin huonosti. Saanko mennä sisään? kysyi Berndt.
Sali puettiin kuusilla kakluunin ympäri. Joulukuusi koristettiin paperi-tähdillä ja palasilla isän, ennen saamattomasta vahatapulista. Se kului kokonaan. Kaiken tämän kanssa olivat Berndt ja Maria innokkaassa työssä, sillä he ymmärsivät hyvin, että se oli ainoastaan Göthildan tähden, kuin tämä kaikki tehtiin että se ... hänen viimeinen joulunsa; he eivät ajatelleet, että se oli myös heidänkin.
Minä kummeksin, sanoi Maria, oliko hänellä sisarta ollenkaan, joka parsisi hänen lakkiansa. Kas niin, onko hän taasen siinä ... niin, sen minä sanon: ellei hän ole vaiti, niin olen minä vaiti. Oi, pieni, hyvä Berndt, tuossa on sinulle manteli, kunhan vaan puhut, niin kyllä minä olen vaiti. Niin, nähkääs, tämä on vallan tosi kertomus, eikä siinä ole yhtään sanaa valetta.
Mutta hän avasi silmänsä, ja kuin hän sai nähdä Berndtsson'in hymyilivät nuo kelmeät huulet. Terve tuloa, Berndt! sanoi hän hiljaa; niin, täällä on kaunista, näetkös, minä olen aivan runneltu ... nyt on menoa, näet.
Berndt istui mykkänä ja tarkasteli ystäväänsä, joka taasen näkyi nukahtavan. Se ei kuitenkaan kestänyt kauan. Vai niin, vielä jälellä, rakas Berndt, vai niin... Tiedätkös, minä ajattelin, kuinka minulle käypi toisessa maailmassa... Oi, minulle ei saa käydä pahoin... Tiedätkös, minä olen ajatellut, olenko minä koskaan vihannut ketään ihmistä ... en, en! en koskaan?
Itse Mariakin oli ymmärtäväinen rouva ja hän antautui asiaan, ja lopuksi tuli, että he molemmin, vieläpä Akselikin, jos niin tarvittaisin, puhuisivat isälle. Ei kukaan heistä arvannut, että Frans oli pyytänyt vanhusta asiaa alkamaan, yhtä vähän kuin Berndt oli pyytänyt tätä apua.