United States or Taiwan ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Ah, ystäväni, sanasi lohduttavat minua surussa", sanoi Juditha hellästi. "Niin Herra on auttava ja saattava kaikki minun epäillykseni ja pelkoni häpeään." "Ah, nämä sanat minua vieläkin enempi masentavat ja nöyryyttävät!" huudahti Klaudia. "Puhu, Juditha Amatfiahlle minun syntini ja katumukseni ja pyydä hänen suomaan minulle anteeksi niinkuin tekin olette tehneet."
Katumukseni laimeni melkoisesti, kun Betty lisäsi: "Yksikään olento ei tule missis'in läheisyyteen, jota hän ei kaikin tavoin koeta saada rikkipassatuksi. Ilman minua olisi järjestyksen tässä talossa jotenkin huonosti laita. Master Jack'ista alkaen meidän kissaamme asti ei kukaan tietäisi, mitä se on, että joka kalun tarvitsee saada olla paikallansa."
Eilen ajattelin viimeiseksi, kuinka heikko katumukseni Bettyn tunnonvaivojen verralla on, ja minä olin päättänyt ensi sunnuntaina lukea piispa Taylerin: "Tutkistelemuksia suruttoman ihmisen ja nukkuvan omantunnon herätykseksi," sekä hänen: "Synnin ja katumuksen tunnustussanansa paastopäivinä." Mutta nyt minun ei ole tarvis ottaa mitään vapa-ehtoista nöyryytystä päälleni.
Minä koetin muutamilla sanoilla viitata siihen, että katumus ja anteeksi-antamus olivat kaikkien saatavana. "Minun katumukseni", hän arveli, "vaatisi, että minä jättäisin hänet, eikö niin?" Minä en voinut kieltää. "Minä en jätä häntä koskaan", hän vastasi semmoisella tyvenyydellä, joka pikemmin oli vakavan päätöksen, kuin himojen kaltainen.
Hän horjui ja pysytteli vain vaivoin pystyssä portaiden marmorikaiteen varassa. Kuumeenväristys vavautti hänen ruumistaan ja yksinäisyyden tunne ahdisti hänen sieluaan. "Mutta kansani", sanoi hän itsekseen, "ja katumukseni se minun on täytettävä". Tämän ajatuksen vahvistamana hän riensi portaita alas ja poikkesi murattiköynnösten kattamaan käytävään, joka vei läpi puutarhan Venus-temppelille.
Minun olisi pitänyt kai vaieten kantaa kuormaani säästääkseni teitä. Sitä ei kukaan olisi jaksanut. Nyt on katumukseni liian myöhäinen. En ole minäkään voinut oikein kotiani suojella! Ja sinullekin olen ollut. Ei se mitään. Sinä olet kuitenkin antanut joka rovon kotiin vaikka itsekin olet usein ollut vaatteidenkin tarpeessa ja nytkin jaksat palvella Annette-tädin kosteessa ruokalassa.
Hän on tuomari; ja hirveämpi kuin tuhansien perkeletten huudot on syntisen kuulla hänen äänensä tuomion kauhealta, lumivalkoiselta valta-istuimelta. Silloin syntini ilmestyivät minun eteeni laiminlyödyt rukoukseni, vaillinaisesti harjoitettu katumukseni, puolinaiset tunnustukseni.
Menetetyt owat ystäwät ja kaikki kunnialliset ihmiset, mutta polttawa omatuntoni ja wallallaan olewa turmelukseni, ne waan pysywät; niitä en ole menettänyt. Minä rukoilen Teitä, antakaa minulle kaikki anteeksi! se on ainoa toiwoni ja lohdutukseni tässä wiheliäisyydessä. Kowa ja suuri on lankeemukseni, mutta kowa on myös katumukseni ja häpeäni.
Tyttönä ollessani rakkaus minut vietteli heikkouteen, jonka hedelmä sinä olet. Rikokseni riisti sinua suojaamasta isän sukulaiset ja katumukseni äitisi sukulaiset. Onneton sinä, jolla ei ole muita omaisia koko maailmassa kuin minä yksin!" Ja kyyneleet virtasivat hänen silmistään.
En, korkea-arvoisuutenne en nyt enää! Nyt ymmärrän kuinka oikeassa te olette kaikissa olleet ja ett'ei ylpeydellä saa mitään Herralta Jumalalta. Ehkä Jumala, nähdessään minun rehelisen katumukseni, armahtaa minua ja kerran antaa kurjalle sielulleni rauhan! No siunattu olkoon se hetki, kuinka katkera lieneekin ollut, joka musersi kovuutesi! Nyt, Wappu, olet todellisesti suuri!