United States or Marshall Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
»Toiwo, wiekas towerini! joka lennät löyhytellen, yksin ylenet lumesta, wältä wielä Wäinämöistä, tule taiwaasta takaisin, kansa jäänyt jäätyneeksi ombi hänelle häwäistys. Koskas kuulet Kouluissamme, taikka lain tulkinnoista oudon kielen kitisewän naura nationaliteelle, wirsku wieraille sanoille!» Viimeiset säkeethän ovat tuttuja Krohnin Suomal. Kirjall. Vaiheista.
Ylenet ylemmä vielä, Isän ylhän istuimelle, voiman oikeelle kädelle, hallitsemaan, tuomitsemaan eläviä, kuollehia. Muista silloin meitä myöskin, muista pientä Suomen nientä! Väinämöinen on vaipunut mietteisiinsä. Ilmarinen ja Lemminkäinen katsovat kysyvästi häneen. V
Emo aitan portahalta: "Elä itke piikaseni, Ota aittojen avaimet, Aukase isosi arkku, Lukko luinen luikahuta, Pane paita palttinainen, Veä verkainen hamehut, Vyöhyt kullan kirjaeltu! Siitä kasvat kaunihiksi, Ylenet ylen ehoksi, Asut kukkana kujoilla, Marjana isosi mailla." Saaren neito.
Jo eikö koita päivä, katvehesta kun lauluni saa poveen synnyinmaan, kun tuntehesi tulkituksi näät sä, mun oma kansani, sa kallehin? Vai viimeisnäkö tiedottomaks jäät sä, siit' että itseäs ma tulkitsin? Se hetki vihdoin koittava on milloin, kun, lauluni, sa yöstä ylenet?
Sinusta kasvaa vielä sydämen kipu monelle, jahka siitä ylenet, ajattelen minä ohimennen. Meistä tulee hyvät tutut. Käyn usein talossa, ja hänen koulumatkansa sattuvat samoille tunneille kuin minun menoni yliopistoon. Joko minä saavutan hänet tai hiljennän kulkuani, kun näen hänen kääntyvän kadunkulman takaa. Usein saan, silloin kun en satu häntä huomaamaan, lumipallon selkääni.
»Himo, hiili Ruijan rannan, tuli jäämeren takainen, kuolema kuluttavainen, elon-antava elämä, aatos, tehty ainehesta, aine, saatu aatoksesta, sota soipa, myrsky käypä, mielen ainainen ikävä.» Olet jo omamme, Väinö, päivän laulaja päreä, nouset maasta nostamatta, yönp' on urhona ylenet. Nyt sanon sanat ikuiset, kirot painan paasikirjat.
Sinä olet ihmeellisesti päässyt kaikista pälkähistä olemalla kaikille uskoton. Sinä olet ylennyt ja yhä ylenet. Neljässä vuodessa sinä olet alhaisesta lähetystösihteeristä kiivennyt erään valtakunnan kaikkein tärkeimpiin kuuluvan viraston presidentiksi, ja ennen pitkää, se on: kreivi Hornin kukistettuasi, istut sinä valtakunnan neuvosten joukossa.
Ajatteliko hän ehkä, että tuossa lepäät sinä minun onnettomuuteni ja onneni, minun köyhyyteni ja kurjuuteni ja ainoa kallis omaisuuteni, minun häpeäni ja minun alentumiseni, ja minun rakkauteni ja elämäni määrä. Ajatteliko hän ehkä, että mikä onkaan kerran tuleva sinusta, pieni peipposeni, kun varreltasi ylenet ja vuosiltasi vanhenet. Mikä on tuleva piian pojasta?