Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. heinäkuuta 2025
Neljäs karkuri, Niskanen, on suorittanut "urotyönsä" yksinään myöhemmin syyskesällä eikä hänen pöytäkirjojaan ehditty vielä lukea, kun vallankumous tuli väliin, joten minulla ei ole tietoa hänen ilmiantojensa laajuudesta. Mutta arvatenkaan hän ei muodostanut mitään poikkeusta tässä arvoisassa kaverikunnassa. Mitäkö varten tällaisia miehiä säilytettiin Shpalernajassa?
Niinkuin moni kevytmielinen nuorukainen, ensiksi maailmaan astuessaan, näyttää karkuri oikein ihastuneen noihin kavaloihin, mutta pahatapaisiin kumppaneihin, jotka ovat luvanneet tehdä häntä tunnetuksi maailmassa ja saattaa häntä seuroihin. Hän on leijaillut heidän kanssansa kaikkein Granadan kattoin ja tornien yli.
Niinkuin vangittu tiikeri oli hän huoneessaan juossut edes takaisin, oli heittäytynyt vasten seiniä, ja sitten taas, kauvaksi kuroittaen ruumistaan, katsellut pikku ikkunastaan nähdäkseen, eikö karkuri, joka ei millään muotoa vielä saattanut olla palannut, sentään jo olisi tullut takaisin.
Ja te, arvelen ma, olette sitä irlantilaista karkurijoukkiota, joka on meidän maahamme tullut tappamaan ja polttamaan, niinkuin he jo ennenkin kerran tekivät herra Phelim O'Nealen johdossa.» »Herra markiisi», vastasi kapteeni Dalgetty, »minä tosin olen majurina irlantilaisessa rykmentissä, mutta en mikään karkuri.
Jos asia on niinkuin se näyttää, niin pelastuu mar todella sekä Iivarin että Eskon selkä! TOPIAS. Jaana piikaseni, tules kuulemaan, mikä onni on kohdannut meitä. Tässä on se suuri varas kiikissä! NIKO. Sinäkö Jaanani, pieni enkelini? Tule ja päästä isäs kädet, että hän saa sinua halailla! TOPIAS. Mitä hän sanoo? JAANA. Te isäni? NIKO. Merimies Niko, karkuri, mutta ei varas.
Kohta selvennyin, ja vanhaan partaan Itkun hauliapa virtaili. Hurjaa hulluuttani häpesin, Vaan kun toisia nyt katselin, Vuoti vettä silmät niidenkin. "Hyvät oli herrat, pidot oivat, Enkä äkkiä niit' unohda; Sillä uljaat sävelehet soivat Alati nyt ukon korvissa. Soivat; vanhain Porin sävelten Kyllä tiedän selvän entehen: Tämä vuosi mulle viimeinen!" G. Lbk. Karkuri.
Karkuri. Sittenkuin kirjoitin edelliset sivut, meillä on ollut vähäinen surullinen tapaus Alhambrassa, joka on synkistyttänyt Doloresin iloisia kasvoja. Tällä pienellä tytöllä on naisellinen intohimo kaikenlaisiin kotieläimiin, ja yksi Alhambran rapistuneita kartanoita on täynnä näitä hänen lemmikkejänsä.
KARIN. Ah! miksi tuijotamme kohden toinentoistamme näin? Anian, sinä elät, mutta miksi katsahdat niin synkeästi? Voi! CONON. Hän katsahtaa kuin karkuri. Kerro mies. MARGARETA. Isäni, nyt olkaat luja kuullessanne pahinta, koska ensimmäinen murheemme, niin korkea, nyt muuttuu ikuiseksi häpeäksi. CONON. Hän kertokoon. ANIAN. Mitä pitää minun kertoman? CONON. Kenen luvalla olet tässä?
Ja eikö tuo jumalaton teko, joka oli hänen perintönsä hävittänyt maan päältä, yhä huutanut kostoa taivaaseen saakka. Oliko hänen vetäytyminen tiehensä ikäänkuin karkuri, ikäänkuin lipunpettäjä, ja jättäminen niille hyvilleen ei ainoastaan kotikontunsa, vaan lemmittynsäkin, jonka hän oli kadottanut ajaksi ja iäksi, mutta joka kuitenkin odotti häntä ikävällä ja pelolla?
Onneksi saksalaiset eivät tehneet uutta hyökkäystä. Huhtikuun 17 p. sotaministeri toisti sanomalehtikehoituksensa karkulaisille. Hän pitensi rangaistuksettoman paluuajan toukokuun 28 päivään ja lupasi sitäpaitsi, ettei mikään karkuri kiväärinsä tai muiden varusteidensa myymisestä joutuisi vastuuseen.
Päivän Sana
Muut Etsivät