Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. kesäkuuta 2025
Eikö tämä juuri kuulu kaikenmoiseen ristiin, joka on Hänen oman ristinsä muruista koottu? Kitty, minä en enää tahdo sanoa mitään 'ei niin miksikään'. Murheemme eivät ole pikku-asioita, ne ovat kalliita siemeniä ijankaikkisiin riemuihin; ne ovat meille puhdistavan ja valikoitsevan armon sulatusuuni, ja siksi ne kenties tulevat muillekin." Me olemme Hackneyssa, isäni, äitini ja minä.
Mitä pelkäät, laps, tule maihin näin! Ne on tuttuja, varjojen häivät, Ja ne nyökkivät meille suopein päin, Kun mailman aavikot jäivät. On tyyni, jo yökin jo unelmoi, On varjoissa äänetön tenho, Kun keväällä värjyvät murheemme toi Jo varjojen saareen venho.
Mut Suomen ja Puolan jos sortuvi työ, myös Europan saartavi orjuuden yö. Sa suur' olet Puola! Me pieniä liemme. Mut maamme, mut maineemme, murheemme, tiemme, jos yhdessä ei elon myrskyissä käy, pian Suomea pientä, Suur-Puolaa ei näy. Meit' uhkaa Moskova! Kerranko juotti sota-orheja tuo, joka tuskaa vain tuotti verivirroilla Suomen ja Puolankin maan, vaikk' kumpikin vaati vain vapauttaan?
Synti on hänellä wielä luwallisena, ja muiden ja meidän murheemme kääntää hän waan panettelemiseksi! Kowa, kopea on kirje, ja se on lähtenyt waaransa suuruutta näkemättömästä ja murtumattomasta sydämestä! Hukassa on Mikkomme. Woi onneton poika, minkä murheen saatitkaan wäsyneille wanhemmillesi!
Jos tähti-yö oisi, Sana suurtuisi Suomen, Laki Hollannin loisi. Mut ei ole kaunis nyt Suomi, ei sen kansa. Anna anteeksi, Hollanti, anna uudestansa, että päällämme päily ei päivän nyt koitto; se on murheemme maa, mutta sielumme soitto.
"Ei meidän murheemme vielä ole kaikki poistunee, päin vastoin ne alkavat uudessa muodossa; mutta ne eivät ole vaikeat kantaa, kun kerran nämät meidän molempien nykyiset murheemme ovat poistetut; tiettävästi isäsikin kovin julmistuu, kun saa vaan tämän tietää", sanoi Iikka. "Sen minäkin kyllä uskon, vaan ei meidän pidä siitä säikähtää", sanoi Anni jo rohkaistuneena.
KARIN. Ah! miksi tuijotamme kohden toinentoistamme näin? Anian, sinä elät, mutta miksi katsahdat niin synkeästi? Voi! CONON. Hän katsahtaa kuin karkuri. Kerro mies. MARGARETA. Isäni, nyt olkaat luja kuullessanne pahinta, koska ensimmäinen murheemme, niin korkea, nyt muuttuu ikuiseksi häpeäksi. CONON. Hän kertokoon. ANIAN. Mitä pitää minun kertoman? CONON. Kenen luvalla olet tässä?
Päivän Sana
Muut Etsivät