Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. lokakuuta 2025
Mitä sinä eilen teit, sitä sinä tänäpänä kadut ja ajattelet: voi minua vaivaista lasta! Minun tarkoitukseni on kuitenkin ollut niin hyvänsuopa! Surkuttelemista ei yksikään mies kaipaa, taikka semmoinen ei olekaan mies; surkutusta kaipaa ainoastaan vaimoihminen." "Setä, te kohtelette minua kovin kovilla sanoilla". "Sentähden minä sitä teen, että sinä olet itseäsi kohtaan niin pehmoinen.
Kelpasin minäi kesällä, Päin päiväpaistehella; Tuli talvi, ei tahottu, Syänkuill' ei syötettynä; Jouvuin kurja kulkemahan, Nälän kanssa nääntymähän, Pakkasessa parkumahan, Vilussa värisemähän. Annapas kesä tulevi, Lähenevi lämmin aika, Taas minua tarvitahan Rukihin rutistuessa, Kesäheinän heiluessa, Kaurojen karistuessa. Ei vaivaista häihin.
"Nyt se kumminkin kammoo sinua enemmän kuin minua; niin en ole milloinkaan hevosta löylyttänyt," sanoi Aslak, ollen polvillaan ojassa. "Pidä kitasi hyvällä!" huusi Thorbjörn ja uhkasi piiskalla. Aslak ryömi ojasta. "Voi minua vaivaista! Minuako tahdotaan kitaani kiinni pitämään?
Näin jo täällä eläissänsä Lopettaa hän elämänsä. Ei jokaisen, joka sanoo minulle: Herra, Herra, pidä tuleman taivaan valtakuntaan. Ei niin huonoa, Halpaa, vaivaista, Jok' ei Jesuksen Kelpaa taivaasen. Surutonna vaan
»Mutta, hyvä lehtori, jos se onkin samallainen, niin se ei kuitenkaan ole sama. Entinen on särkynyt, kuollut, saanut surmansa kauhealla tavalla! Laura itkee niin, että tulee sairaaksi, ja kun sattuu, niin kuolee, sen saatte nähdä, lehtori. Voi minua vaivaista, syntistä.» »Niin todellakin», sanoi lehtori miettivästi.
En minä kehtaisi vanhaa miestä narrata, esteli Hintti. Vanhaa saapi narrata, vaan ei vaivaista, sanoi Matti. Ja mikä sulle siinä tulee, onhan se niin hauskaa. Jahvi tuli mielissään kenkineen aitasta. Siellähän ne orrella olivat. Ja nyt heti jalkaan, ja kun isä tulee, pitää sinun kävellä hyvin hutakasti ja olla sanovinasi, että kauanpa viivyitte.
Hyi, Eero, sinäkö se olitkin, sinä häijy, ilkeä poika! EERO. Ethän suutu sentään, Elli kulta? ELLI. Suutun kyllä, ja suutun ijäksi päivää. Aika mies suutelee täysikasvuista tyttöä. Onko tuo enää laitaa! EERO. Elli, armas Elli, leikkiähän se vaan oli. Vaivaista leikkiä. Pilkan tekoa. EERO. No, Elli, kuka nyt tyhjänpäiväistä asiaa noin pahakseen panee. Näytä jo kasvojasi vähäisen.
Ja se ilta oli lämmin, ihana, Ja linnut ne lauloivat, Keto allansa kaunis ja vihanta, Kukat keolla kasvoivat. Likka istui kreivinsä sylissä, Moni muistui mielehen; Yö joutui ja päivä oli laskenut, Hän nukkui kreivin vierehen. Aamulla koska likka heräsi, Hän oli ihan yksinään; Pois oli laiva lähtenyt rannalta, Pois kreiviki vierestään. "Voi, voi mua vaivaista piikaa!
Kerran hän oli pilkannut erästä vaivaista ukkoa, joka asui pihan perällä ja nyt hän ei saanut rauhaa, ennenkun ukko noudettiin ja hän lupasi antaa anteeksi.
«Hullu lapsi!« lausui herra. «Sinä olet itse jättänyt ovesi auki; tänne ei nyt tule ketään. Sinä näet, että olet minun vallassani«. Herra seisoi selin oveenpäin, jottei hänen uhrinsa karkaisi. «Minä vallassanne! Herra, armahtakaa vaivaista, jonka sydän on musertunut! Minä en koskaan saata rakastaa teitä. Menkää, menkää Jumalan tähden!«
Päivän Sana
Muut Etsivät